Akilityä....

Laitoin avautumisen faceen.
Ketään ei ollut tarkoitus loukata, eikä ketään tarkoitus mollata. Agility on siistiä, on hieno nähdä koiran moottori lajiin, mutta sitten kun koira käyttäytyy possumaisesti - nousee tattiotsaan kenellä tahansa. Niin kävi Kotkassa lauantaina.

Ajeltiin Osmon ja Sallin kanssa kisaamaan. Osmo laittoi silmänsä kiinni Mäntsälässä, avasi kerran suunsa tissille Kotkassa ja heräsi vasta kotipihassa. Osmon ilme oli kotipihassa: "joko me ollaan perillä?"

Omassa käyttiksessäni on sellainen jännä ominaisuus; missä koira saa onnistumisia, kasvaa luotto. Jos kokee virheen, näyttää sen. Kotkassa on tämä eka moodi käytössä. Koiralla käsittämätön luottamus itseensä.
Laitisen Arto ja Topran Sami olivat suunnitelleet luukutusradat ja sekös oli Sallin mieleen. Profiililtaan ihan loistot meille :)

Noh, ilo loppui lyhyeen. Se porsas kaarraatti, huudatti ja eksyi kartalta jo viiden ensimmäisen esteen aikana. Sallin olemus: "jihuu, täältä tullaan Kotka!!" ...ja Sallin ilo vaihtui kurnuuttamiseen :D
Radalta pois päästyä kuhisin ja kiehuin sisältä. Eräs kisaaja sitten sai mun olemuksesta osansa. Sanavalinnat eivät olleet oikeat sillähetkellä, kun toinen tiedustelee käyttiksistä...oli siis nähnyt koirani useastikin.
Pihisin ja kirosin.
Potkin pikkukiviä ja alkusanojeni jälkeen yritin laantua.
Kipitin autoa kohti. Otin tokoa ja nollasin päätäni.
Annoin koiralle FitDogia ja sanoin, että "yritetään edes muilla radoilla olla yhteisellä ohjauksella"

 

Kävelin sitten tytön luokse ja pahoittelin käytöstäni. 

Saimme hyvän keskustelun aikaiseksi :) Hän innostui rodusta ja rodun ominaisuuksista. Kuunteli koulutettavuudesta ja possuilusta ;) 

Kakkosrata näyttikin sitten radalta! 

Saimme kolme kieltoa juuri johtuen kurnuutuksesta. Tehtiin kuitenkin yhteistä rataa ja numerojärjestyksessä. Ohjausvalinnat oli ok. Avokulman kepit olisi voinut mennä paremmin. En tiedä, että johtuiko pohjasta ja keppien samanlaisesta värityksestä, mutta ekalla radalla Salli ei löytänyt kontaktipintaa ja kakkosradalla oli hukassa 1-keppi. Tämä tyttö totesi kakkosradan jälkeen, että "muuttuipa koiran olemus". niin teki. Sallista esiin tuli korvat ja taito. 

Kolmosrata oli lähellä jo onnistumisia. 

A ja puomi ok. Lentokeinun tuomitsi tuomari. Itse kyllä kattelin et ihan ok se oli. Vitonen siis vikalta radalta. 

Harmitti hieman. Ei kuitenkaan niin paljoa lähelläkään kuin ykkösradan jälkeen. 

 

Sunnuntaina käytiin sitten epistelemässä. 

Tarkoituksena tehdä vain "just for fun" radat Ojangossa. 

Siinä missä koira luottaa Kotkaan, niin Ojangossa tehty ekat radat ja ekat virheet. Ratana oli 2-luokan virallinen rata. Alkuun luukutusta ja sitten sopivasti haastetta ja kaikki kontaktit. A oli kisanomainen alastuloltaan, keinu taasen "ei niin tuomareiden mieleen, mutta oikeaoppinen", puomi oli hyvä. Tosin lähti molemmilla kerroilla ominluvin. Eli siis sellainen pikainen "kisapuomi". Muurin jätti jostain syystä molemmilla kerroilla tekemättä. Ekalla kierroksella vekkasin liikaa ja tokalla kierroksella en edes huomannut muurin ohitusta....harmi. Kotkassa kuitenkin palikat oli paikoillaan :) 

Viikon päästä kisataan virallisesti Ojangossa. 

Yritän hakea Sallin kanssa nyt yhteistä kisarytmiä aksaan. Kisatauko ollut ihan äärettömän pitkä eikä koiraa edes kisautettu tänävuonna paljoa. Laskin, että yhteensä 11 kisapäivää ja keskimäärin 2-3 starttia/kisa.  

Menneenä keskiviikkona käytin Onia ot-ryhmässä. Hyppäsi tosi hyvin!! 

Mietin, et jos/kun miljonääriksi poksahtaisi niin veisin sen Jerrylle (osteopaatti) uudelleen. Oni nautti suunnattomasti Jerryn käsittelystä ja eron huomasi myös samantien! Ihan erilainen vaikutus oli, kuin fyssarilla tai hierojalla käytettäessä. Wäinö piti käyttää uudelleen myös, mutta tänään aamulenkillä se laukkasi kuin aropupu. Toivottavasti ei ollut mitään lopun alkua, vaan hyvää flowta.