Elämän päiväkirja
Olen monta kertaa istahtanut koneen ääreen kirjoittaakseen blogia ja joka kerta avaan hossingin puolen. Äiti aina sanoo, että voisitko kirjoittaa - sinulta se toisinaan luonnistuu - mitä nyt joskus toinen silmä katsoo itään ja toinen läntee. Kirjaimet väärissä paikoissa ja oikoluku näyttää just oikealta. Näyttää siis enemmän minulta. Elämä keikautti tänä vuonna kurssia. En koskaan ajatellut että kahden eläimen poislähtö voi muuttaa elämää niin radikaalisti. Se muutti monta asiaa. Joskus olen sanonut, että hyvät asiat eivät aina asu minussa. Edellisenä päivän muistan aina. Halasin Hiiliä ja Kinkkua sohvalla ja sanoin, että "onpa elämä täydellistä". Seuraavana päivänä se mureni. Nyt en enää uskalla ajatella kovinkaan positiivisesti mitään. Yksi askel eteen ja 15 taaksepäin. Sillee se menee joku karman laki vie eteenpäin. Älä vain ylpisty tai ole onnellinen. Helmikuun jälkeen jotkut asiat ovat priorisoituneet. Mietin usein nykyään ihmisten maailmaa ja siitä, kuinka