KOIRAMAISTA

Olen saanut Sallin pennutuksen myötä "katseita", ihmettelyjä ja voivotuksia kuinka jalostusnartun suvussa on koirat ovat sairaita kropaltaan. Tässä siis oma avautumiseni liittyen jalostamisen kriteereihin. Perheessäni ollut koiria -80 luvun lopulta asti, kun olen ollut alle 5v. Vuosiin mahtunut kovin erilaisia nelijalkaisia. Ensimmäinen koira oli v-88 hankittu bokseri uros. Tiedätsä; isälläni oli sellainen -50/60-luvulla "ni kaipa ne -80 luvun lopullakin oli samanlaisia....??!!" Joo, just. 30kg:en uros bokserin kouluttaminen jäi lyhyeen, alle 4vuotiaana joudutiin lopettamaan kun se söi itseensä kokonaisen angorafiltin eikä sen suolistoa olisi enää kukaan saanut parsittua kasaan. Haastetta koira toi koko lyhyen elämänsä aikana. Kouluttamisessa panostettiin perhe-elämään, ei niinkään koiraan. Perhekoirana se olikin mitä mainio. Nukkui vieressä ja oli aina leikeissä mukana...syöden kaiken mitä eteen sattui. Uros-aggrea (sellaista perussettiä) siitä löytyi k

Salli saavutti sen mitä haaveilin viimevuonna viimeisissä kisoissa. Valioitui Lahdessä hyppyvalioksi Salme Mujusen radalla. Hävisi Kokolle 0,10s. putkelta valahtaneen kaarroksen takia, joten sijoittui toiseksi. SERTi kuitenkin ja se riitti. Sallia voi siis tituuleerata nykyään: Suomen Käyttövalio, Suomen Agilityvalio, Suomen Agilityhyppyvalio. Suomen ensimmäinen kolmen harrastuslajin valio. Tästä me jatkamme TVA:n ja sitten joskus katsotaan JVA:ta. .... Lahdessa ei tyydytty Sallin kanssa vain kakkossijaan vaan tehtiin SM-kisoihin vaadittava tupla voittamalla aksarata Kari Jalosen silmän alla. Asenteella tuli voitto ja aika selkeä....reilun 6sekunnin erolla toiseen. Hitsi, kun sai niin hyvän fiiliksen!! SM-nollat kasassa. Karsintoihin vielä vaatisi toisen tuplan. Sinne olisi jo kaksi voittoa. Loppiaisena kisataan HSKH:lla ja lauantaina KAT:lla. Sitten vasta helmikuussa.