Elämän päiväkirja

Olen monta kertaa istahtanut koneen ääreen kirjoittaakseen blogia ja joka kerta avaan hossingin puolen. Äiti aina sanoo, että voisitko kirjoittaa - sinulta se toisinaan luonnistuu - mitä nyt joskus toinen silmä katsoo itään ja toinen läntee. Kirjaimet väärissä paikoissa ja oikoluku näyttää just oikealta. Näyttää siis enemmän minulta. 

Elämä keikautti tänä vuonna kurssia. En koskaan ajatellut että kahden eläimen poislähtö voi muuttaa elämää niin radikaalisti. Se muutti monta asiaa. Joskus olen sanonut, että hyvät asiat eivät aina asu minussa. Edellisenä päivän muistan aina. Halasin Hiiliä ja Kinkkua sohvalla ja sanoin, että "onpa elämä täydellistä". Seuraavana päivänä se mureni. Nyt en enää uskalla ajatella kovinkaan positiivisesti mitään. Yksi askel eteen ja 15 taaksepäin. Sillee se menee joku karman laki vie eteenpäin. Älä vain ylpisty tai ole onnellinen.

Helmikuun jälkeen jotkut asiat ovat priorisoituneet. Mietin usein nykyään ihmisten maailmaa ja siitä, kuinka pienistä asioista murheeet muodostuu. Kuulin tänään tutulta, kuinka hänen lastaan koulukiusataan ja lapsi (siis oikeasti lapsi) oli yrittänyt jo useasti vahingoittaa itseään. Sitten avaan somen ja luen kuinka koiralla katkesi kynsi tai tuli silmään vekki ja elämä on niistä ohi. Meillä jokaisella toki on omat murheet ja huolet. Ehkä ne kasvavat kokoa kun ne saavat siihen mahdollisuuden. 

Usein blogin kirjoittamisen aloittamisen jälkeen painan deleteä niin kauan, että kirjaimet katoavat. Ketä nämä kirjoitukset kiinnostaa, mutta kiinnostavat vissii yllättävän monia. Toisia kiinnostaa koirien menestys, toisia menetys. Yhtä kiinnostaa arjessa kaiken yhdistäminen, yhtä kiinnostaa vain minun elämä. Joskus miettinyt että blogi on julkinen päiväkirja. Löysin vanhat päiväkirjat vuosikymmenen takaa. Silloin blogit olivat suosittuja. Elämäni täytti silloin koiran kynnen rikkoutuminen tai hajonnut ratikka Käpylässä. Elämä vie eteenpäin. Minua se näyttää nykyään vievän ihan muualle mitä vielä suunnittelin vanhoissa päiväkirjoissa. 

Olen usein miettinyt myös että pitäisikö tämä puoli sulkea. Vielä en sitä tee. Näitä päiväkirjoja on kiva lukea.