Siirry pääsisältöön

Tekstit

vko29

Olen monta kertaa miettinyt, miten herättäisin oman blogini uudelleen. Vanhaan, hyvään aikaan tehtiin blogeja omien treenien tueksi ja niin sitten palaan tähän vanhaan. Ehkäpä enemmänkin tästä tulee omien treeniratojen muistutus hetki 😅 Samapa tuo, kunhan elää. 
Vko 29 ratatreeeni aksaan (juu tiedetään, kyseinen viikko oli ja meni ajat sitten) pihalleni vahvisti esteosaamista. Olen usein huomannut, että mitä enemmän liikkuu, sen vähemmän koirani jaksavat kuunnella käskyä. On siis aika taas vahvistaa "mene", estekäskyjä sekä "takaa-käskyjä". Salli on vahva estekäskyissä, mutta usein Salli ajattelee muita estettä kuin mitä sille sanon. Kuuntelee kyllä, mutta korjaa virheensä vähän liian myöhään. Ookkeella on toiset käskyt vahvoilla, mutta aina välillä vauhtia on liikaa!  Ookken esteosaaminen paranee kerta-kerralta. Kepit paranee, että puomin osuma. Puomia on joutunut itse pähkäilemään paljon, sillä Ookken laukka on omaan makuun väärä. Asento pitäisi mennä enemmän sisä…

Paluu kisakentille ja sieltä pois

Palasimme koronan jäljiltä kisakentille pari viikkoa sitten oikein urakalla.  Taloudessa, kun on useampi kisaava agilitykoira on ollut mukava ilmoittautua kisoihin joissa kisaa 1-3 luokat samanpäivän aikana.  Huomasin kyllä, että treeni olisi ihan suotavaa. Voihan veljet mitä menoa.  


TAMKS:lla kisasin kaikissa tasoluokissa 2rataa, 1-luokassa Ookkella ja Stiilillä. Kauhukseni huomasin radanrakennuksessa, että radalla on pussi!  En muista aikaa, jolloin pussia olisi näkynyt radalla, saatikka treenannu. Agilityeste siinä missä muutkin, mutta täysin turha este. Tuomareille haastava asettaa radalle, koska vaatii todella hyvän tulolinjan, että poistumisen. Lisäksi sitä voi käyttää vain sisällä.  Olen elämässäni yhden pussin tehnyt, joka oli vaarallista - enkä sen jälkeen ole pussista niinkään tykänny. 
Ookken luonteen tuntien tiedän, että Ookken pussi ei tuottaisi ongelmaa, ei tuottanut. Kinkulla taas asia erikseen ja niinhän se pienoiseksi haasteeksi muodostui. Ei se sinne halunnu mennä.…

Mitäs me sitten?

Tapahtui mielenkiintoisia asioita. Tuli korona ja peruttiin tapahtumat. Kalenteri tyhjeni normaalista arkielämästä, kuten jääkiekosta, mutta niin tyhjeni koiraharrastamisestakin. Todella harmi. Meiltä jäi useat kivat kisat välistä, sillä tämä olisi ollut Sallille ensimmäinen kokonainen kausi. Melkein joka vuosi viimeisten vuosien aikana on ollut rikkonainen pentujen takia. Tälläiselle nyt vain ei voi mitään. 
Koronan takia peruuntui luultavimmin myös meidän kevään näyttelyt, jotka kerkesin ilmoittamaan. Olin laittanut ilmon menemään Saimaalle, Ouluun sekä Hyvinkäälle - ihan vain hyvien tuomareiden takia. Nyt nekin peruuntuivat. 
Stiili teki jonkun etukäteiskarman tähän, sillä pahin pelkoni koiran sairastumisesta kävi eilen perjantai 13.pvä toteen. Stiili sai vatsalaukun kiertymän, joka on hengenvaarallinen tila koiralle. 

Olen aina ollut todella varovainen isojen koirien syömisessä ja sen jälkeen liikkumisessa juuri kyseisen sairauden takia. Tiedän koiria, jotka eivät ole selviytyneet. N…

Elämä valkeni

Kävin pari viikkoa sitten seuraamassa seisojien koulutuspäivää, maastoharjoitusta.
Sain uuden käsityksen toimivasta seisojasta.

Ilokseni sain kulkea lähellä kouluttajaa, jonka sitten stalkkasinkin jälkikäteen menestyksekkääksi kouluttajaksi. Vuosien myötä olen oppinut, jos haluat menestyä, hae oppi menestyneiltä. Heillä käsitys toimivista koirista.

Toinen, jolle pidin kyselytuntia oli ylituomariksi valmistuva henkilö, oli siis mukava jutella seisojista, että spanieleista. Selvisi, että tunnemme samoja ihmisiä :)

Loppujen lopuksi käytäntö oli sama. Useaan kertaan kuulin em. henkilöiltä miten koiran toivotaan käyttäytyvän tilanteessa, joka oli menossa. Ainoa asia, joka jäi edelleen pahasti mieltäni kaivertamaan on juuri tiedottaminen. Sain senkin kuulla, että todellisuus on juuri sitä mitä ajattelin, jos AVO-luokan koira ei osaa tiedottaa, on täysin tuuria että lintu löydetään. Jonkin sortin tiedottaminen on koiralla oltava, jotta metsästysvastaa sitä mitä siltä odotetaan.

Hakukuvio oli…

KinkulleArvostustaEiRiistalle annettu

Tämä kirjoitus nostaa ehkä jonkun niskakarvat pystyyn, ymmärrän - olen vain tottunut muuhun.

ensimmäinen seisonta linnulla keväällä 2019
Kävin elämäni ensimmäisessä KAER-kokeessa viime viikolla. Se oli ensimmäinen minulle, että koiralle. Perustapaan koeaamuna luin sääntöjä. Säännöt vastasit peustekstiltä SPME-sääntöjä, mutta oliko käytäntö ja toteutus muuta? Ehkä tai sitten en todellakaan osannut tulkita sääntöjä oikein.

Ensimmäinen kohta johon jo säännöissä kiinnitin huomiota, mutta todellisuus vastasi muuta oli haun laajuus ja koiran ohjaaminen.
Säännöt sanovat kohdassa 4.1. "haun tarkoitus on maastossa olevan riistan varma ja nopea löytyminen ja seisonnan saaminen sille. Kyky itsenäiseen työskentelyyn on katsottava ansioksi, mutta koiraa saa ohjata ristaa karkotttamatta käskyin, käsimerkein ja vihellyksin"

Saimme arvonnassa numeron 5/6. Koiran irti päästessä, Stiili teki hakua (myöhemmin selvisi, että tuomari ei tykännyt ollenkaan hakutavasta jolla haki - ilmoitti suoraan)…

Vuosi 2019

Vuosi 2019 on muutamaa päivää vaille täysi.
Vuoden päätyttyä iloitsen aina eniten hengissä olevista koirista. Takaraivooni on piirytnyt lapsuudestasi muistot, että koirat eivät elä kauaa; milloin kuolevat mytiseen tautiin, milloin tapaturmaisesti. Tämä vuosi meni siis onnellisesti, ilman lääkärikäyntejä - ellei nyt Stiilin korvaa lasketa :D 

Paljon tuli vuonna 2019 tehtyä ja paljon jäi tekemättä.  Eniten koirien osalta jäi Stiilin korvaepisodien takia harmittamaan Suomen Voittajan, Hundmässänin ja KAER-kokeen peruuntuminen. 
Kaikki koirat pysyi siis vuoden ajan kunnossa!  Eniten aina jännittää agility koirien kestävyys, varsinkin kun olosuhteet on tehty koirille riskialttiiksi joustamattomien pohjien takia. Onneksi koirat kestää! 
Salli teki kasan 0-tuloksia, joill oli oikeutettu kaikkiin mm-karsintoihin, että SM-kisoihin.  SM-kisoissa teki joukkueradalla nollan, jolla joukkueemme kävi viimeisiä hetkiä myötän finaalipaikoista (10parasta) taistelua. Lopullinen tulos taisi olla 12-14 si…

Tuliko tästä liian hifistelyä??

tämä teksti kirjoitetu täysin omilla mielipiteillä ja ajatuksilla

Agility on muuttunut vuosikymmenen aikana eikä vanhassa agilityssä voi enää olla, pakko mennä eteenpäin ja kulkea valtavirran mukana. Ohjaukset ja tavat ohjata ovat muuttuneet ja koirien esteosaaminen on tullut tärkeäksi osaksi. Oli osaltaan mielenkiintoista seurata agilityn mm-kisoja Turussa ja huomata maiden välisiä eroja. Saksa oli ihan omaa luokkaa ja Suomi jäi agilitymaailman kärjestä.

Heikki siirsi hetkellisesti Hiilin mulle. Hiililtä puuttuu joitakin perustaitoja ja näiden taitojen vahvistaminen on nyt siis mun heiniä.
Rakennettavien koirien myötä, Hiilin lisäksi Ookke, olen käynyt muutamia kertoja ulkopuolisilla kouluttajille. On ollut mielenkiintoista huomata kouluttajien ajatuksista koirien perustaitojen rakentamisesta. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä muiden koirien treenaamista. Miten ihmiset rakentavat kokonaisuutta, jonka ajatuksena on viedä huipulle.


Olen aina ollut sitämieltä, että koiran kouluttami…