Siirry pääsisältöön

Rikkauksia, rakkauksia, heikkouksia.

Epäilin reilu vuosi sitten, että tapahtuuko sitä, mutta niin vain tapahtui. Heikki innostui metsästyksestä. Agilitymiehestä kuoriutui koiramies. Mulle kävi samanalailla, sain kylläkin agilityn tuoman rakkauden takaisin, mutta hetki olla poissa rakastamastaan lajista toi mukavan lisän harrastamiseen.

Hiili aloitti suoraan korkealta; jahdeista ja isoista kokeista. Kolme-neljä kertaa kartanoilla ja siitä isoon kokeeseen, isolle tilalle, isoihin lintulaumoihin.
Hiili vietiin suoraan isoihin tilanteisiin, tarkoituksella. Mielestäni koiraa on helpompi lähteä kouluttamaan tietämällä koiran heikkoudet ja vahvistamaan rikkauksia.

 
kuva T.Kokkonen 

Hiili on koira, joka toimii tiukassa kontrollissa. Antaessaan siimaa ja saumaa, Hiili vetää välistä vähän lisää. Se koitui Heikin kohtaloksi viikonloppuna. Hiilille antaessa pikkusormen, Hiili vie kokokäden. Tuomarit arvostelivat Hiilin asianmukaisesti ja osaavasti. Tuomareille, että tuomariharjoittelijoilla isoa rispectiä viikonlopusta!!

Lauantaina Hiili teki kaksi hienoa riistatyötä, kolmas koitui kohtaloksi. Puraisi haavakkoa liian lujaa. Näin ollen AVO 0. Sunnuntaina Heikki nosti lakkia. AVO- 
Lakin nosto on ristiriitaista. Mun mielestä se kertoo ihmisen heikkoudesta luottaa itseensä, saatikka koiraan. Mä tein sen kerran, mutta silloin syy meni henkilökohtaisuuksii, ei koiran virheeseen, saatikka lintuihin. Niitä kun ei silloin ollut, ei edes ampujia tai tuomaria lähellä. Se oli taktikoitu veto, joka kävi harmittamaan. 
Lakin nosto riistarikkaassa maastossa, pitää ottaa koulutuksellisesti. Luokkaa pudottavat virheet on tehty, mutta kun rahaa on pistänyt, niin aina sen tilanteen voi ottaa hyödyksi. 

 
Kuva T.Kokkonen 

Viimeviikonloppuna palauteltiin Heikkiä sitten Sallin kanssa ruotuun :) 
Heikki ohjasi Sallia, vähän Hiiliä, mä ohjasin Hiiliä, Heikki ohjasi Hiiliä, Heikki ohjasi Sallia. Heikki sai kerrottua koiralle virheistä, Heikki otti opiksi, Hiili totteli & kuunteli Heikkiä, Hiili ymmärsi jujun, Salli auttoi Heikkiä, Heikki ohjasi Sallia yli 150m markkeerattomissa noudoussa, kaikki olivat onnellisia. Osalla oli alkuun heikkouksia, niistä tuli rikkauksia. Ja rakkauksia vaativaan lajiin, joka vaatii pelisilmää ohjaajalta, tietoa ja taitoa koiralta. Yhteistäsäveltä keskenään. 

Päivä oli onnistunut <3 
Kolmen viikon päästä Derby. Siellä testaillaan koiria lisäå. 


Muu perhe kulkenut tehokkaasti mukana matkassaa. Lapset ja koirat. Lapset olivat jopa myös Ruoveden kokeessa mukana.  Otto kulki päivän erällä, Osmo nukkui Manducasa :D 
Viime viikonloppuna Stiili sai luvan tulla mukaan. Stiili mahtuu koon puolesta omaan "manducaan", dummy-laukkuun. Siellä se kuunteli lintuja, haisteli ruutia ja nukkui. Ruoveden reissun aikaan hengaili tyytyväisenä belgien ja Siirin kanssa matopurkissa. 

Se on pentuna todella rohkea ja reipas. 
Vieraillut monessa paikassa ja saanut mukavia kokemuksia. 
Seisontaa esitellyt varsinkin leikkiviin koiriin :D 


 



Viime viikolla käytiin lisäksi akuutisti lekurissa. 
Olisin olettanut että lekurissa kävisi vanhimman kanssa, mutta ei. Se ainoa jolla, Stiilin lisäksi, on vakuutus siellä useiten käy. Kerrankin nallekarkit jaettiin oikein. 

Hiili turposi tuplasi kauppareissun aikana. 
Katselin jo lenkillä, että silmä näyttää hassulta. Koira kuitenkin kunnossa koko lenkin ajan enkä huomannut koirassa mitään outoa. Kävin 15-20min kaupassa ja sinäaikana koira oli turvonnut. Jokin takaraivossa oleva äidinvaisto käski kurkata takakonttiin kaupasta tullessaan ja Hiili näytti hurjalta. 

Toinen vaisto käski kääntymään 3km ajettuuan takaisin ja ajamaan lähimmän lekurin pihaan. 
Hiili suoraan sisään ja nestetykseen. 
Mikään ei viitannut akuutisti mihinkään kuin allergiseen reaktioon. Huolestuttavaa oli koirassa ns puolierot silmissä. Aistiä ell-asema yritti konsultoida, mutta ei saanut yhteyttä. Kortisoni laski turvotusta reilusti ja uskallettiin mennä kotiin. 
Äidinvaisto pisti herätykset vielä parin tunnin välein yöllä. Onneksi koiran tila koheni eikä yöllä tarvinnut lähteä päivystykseen. 

Työpäivän ajaksi Hiili meni tädin, Mustin seuraksi ja kunto koheni <3 
Jahdissa testatiin vielä Hiiliä ja hyvin voi. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira- ja lapsiperheen auto

Taas se kävi pari viikkoa takaperin! Käytiin autokaupoilla Heikin kanssa. Tai Heikki kävi. Mua ei kiinnosta, kuin takakontti. Kuka nyt koeajoa tarvitsisi tai peruutustutkaa.
Autokauppiaat katsovat aina kieroon, kun kertovat autoista ja kyselevät koeajoa, johon aina totean: riittää kun näytät takakontin.

Tässäpä siis autopäivitys koira- ja lapsiperheelle

Meidän perhe on autojen suurkuluttajia.
Autohan on maailman paskin sijoitus ja me olemme autokauppiaan unelmia. Usein ja aina ostamassa ja uudempaan vaihtamassa.

Vuodessa saamme helposti kulumaan 40 000kilometriä. Paljon maantie- ja kaupunkiajoa, vaikka työmatkat molemmilla alle 15km/suunta. Soratietä, mutaa ja paskaa.
Paljon (isoja) koiria, lapsia, tavaraa, rattaita, marsuja ym. Koiria ei takapenkille ja koirille häkit/veräjät ym. Niistä kertyy siis tarvelistaa autoille.


Mun eka auto oli joskus -2009 iskän ostama Fiat Punto 
Iskäl tais mennä hermot, kun aina oli kinumassa kyytiä tai valitin kuinka en Puu-Käpylästä päässyt mihinkään. Äi…

Tuliko tästä liian hifistelyä??

tämä teksti kirjoitetu täysin omilla mielipiteillä ja ajatuksilla

Agility on muuttunut vuosikymmenen aikana eikä vanhassa agilityssä voi enää olla, pakko mennä eteenpäin ja kulkea valtavirran mukana. Ohjaukset ja tavat ohjata ovat muuttuneet ja koirien esteosaaminen on tullut tärkeäksi osaksi. Oli osaltaan mielenkiintoista seurata agilityn mm-kisoja Turussa ja huomata maiden välisiä eroja. Saksa oli ihan omaa luokkaa ja Suomi jäi agilitymaailman kärjestä.

Heikki siirsi hetkellisesti Hiilin mulle. Hiililtä puuttuu joitakin perustaitoja ja näiden taitojen vahvistaminen on nyt siis mun heiniä.
Rakennettavien koirien myötä, Hiilin lisäksi Ookke, olen käynyt muutamia kertoja ulkopuolisilla kouluttajille. On ollut mielenkiintoista huomata kouluttajien ajatuksista koirien perustaitojen rakentamisesta. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä muiden koirien treenaamista. Miten ihmiset rakentavat kokonaisuutta, jonka ajatuksena on viedä huipulle.


Olen aina ollut sitämieltä, että koiran kouluttami…

Mitäs me sitten?

Tapahtui mielenkiintoisia asioita. Tuli korona ja peruttiin tapahtumat. Kalenteri tyhjeni normaalista arkielämästä, kuten jääkiekosta, mutta niin tyhjeni koiraharrastamisestakin. Todella harmi. Meiltä jäi useat kivat kisat välistä, sillä tämä olisi ollut Sallille ensimmäinen kokonainen kausi. Melkein joka vuosi viimeisten vuosien aikana on ollut rikkonainen pentujen takia. Tälläiselle nyt vain ei voi mitään. 
Koronan takia peruuntui luultavimmin myös meidän kevään näyttelyt, jotka kerkesin ilmoittamaan. Olin laittanut ilmon menemään Saimaalle, Ouluun sekä Hyvinkäälle - ihan vain hyvien tuomareiden takia. Nyt nekin peruuntuivat. 
Stiili teki jonkun etukäteiskarman tähän, sillä pahin pelkoni koiran sairastumisesta kävi eilen perjantai 13.pvä toteen. Stiili sai vatsalaukun kiertymän, joka on hengenvaarallinen tila koiralle. 

Olen aina ollut todella varovainen isojen koirien syömisessä ja sen jälkeen liikkumisessa juuri kyseisen sairauden takia. Tiedän koiria, jotka eivät ole selviytyneet. N…