Siirry pääsisältöön

Salli 1v

Salli on nyt 1v. 

Vuosi meni ääretöntä vauhtia!! Pikkukoila on valloittanut ihan täysin mun sydämen!! Se on täynnä rakkautta oleva, jossa on kaikki palikat paikallaan. 

Salli tuli mulle hieman yli luovutusiän. 
Olen aina ajatellut käyttöcockeria, mutta todellisuudessa en ehkä kuitenkaan, koska sen verran näyttelyihmistä mussa on. Kun totesin, etten vuoteen ole kehään astunut, päätin katsella myös työlinjaisia koiria. 
Kun Hiski jouduttiin helmikuussa 2012 lopettamaan, kysyin ensiksi Katilta koiraa - näyttelylinjaista. Katin Unna sai yhden 300g urospennun. Se siitä. 
Laitoin kyselyn Parosen Jukalle.

Kunnes, puhuin FB:ssä Tiinan kanssa. Onneks puhuin. Mulla on ollut ihana tuuri kasvattajissa ja niin on nytkin! Tiina ja Juha ovat mahtavia ihmisiä, sellaisia kuin kaikissa koirankirjoissa ja rotuyhdistyksen esitteissä lukee kasvattajista. 

Pennun hain kesäkuun puolivälissä. 
Salli oli jo hakiessa SAS:n lennossa rauhallinen. Sammui kantolaukkuun ja samanlaisena pysynyt. 

kuva Tiinan blogista, kuvaajana Mikko Ala-Kojola

Salli viettänyt perinteistä pentuelämää.
Tuli samantien tosihyvin toimeen perheen koirien kanssa.
Ei ole koskaan ulvonut tai haukkunut yksinoloaan....tosin yksin ei koskaan ole kotona.
Mitään suurempaa Salli ei ole koskaan Hätän tai Onin tapaan tuhonnut.
Sisäsiistiksi oppi suhteellisen myöhään yli 6kk ikäisenä ja vasta nyt osaa istua oven edessä jos on hätä.

Salli tulee tasapuolisesti kaikkien kanssa toimeen, niin vieraiden koirien kuin lastenkin. Oton kanssa Salli on tosi hyvää pataa!!



Salli on ehkä (ihan oikeasti) yksi maailman helpoiten koulutettavista koirista. En aina edes pysty ymmärtämään miten joku koira voi olla niin yksinkertainen. Kerta näyttö ja that's it. Jos tulee virhe, tehdään uusiks ja toistoja. Sallin toimintatapa on verrattavissa vahvasti Oniin. Opeta väärin - oppii. Opeta oikein - unohtaa väärän ja toistaa vain viimeiseksi opittua.
Sallin kanssa harrastaminen on siis äärettömän helppoa...ja ihanaa!!


Luonteeltaan Sallin on niinsanotusti rauhallinen. Kotona viilellettää JÄTTIkokoisen nallen kanssa, jonka raahaa jokapaikkaa. Vetää rinkiä lelun kanssa. Ei välitä muista, paitsi Hätästä. Hätä on Sallin bestis. Oni on kakkonen. Oni vetää Sallia (edelleen) pihalla jalasta tai niskasta ja Se on Sallista hurjan kivaa.


Alla kuvia Sallin vaiheista:
Salli kesäkuu 2012
 

Salli heinäkuu 2012 
 

Salli elokuu 2012 
 

Salli syyskuu 2012 
 

Loka-marraskuusta kuvat on jäänyt ihan kokonaan...hups. 

Muutamia treenivideoita kuitenkin on tehty. 
Sallin kanssa on ns. tavoitteellisesti treenattu alusta agilityä. Lyhennys "ns" sen takia, että alle vuoden ikäinen koira tarvitsee mielestäni vain sellaista "sunnunta-treenailua". Pennun kuuluu olla pentu ja tavoitteellisuus ei mun mielestä tässä iässä vielä kuulu aktiivisena treenimääränä. Toki Salli osaa agilityn perusteet, tokon ja metsästyksen alkeita. Treenikerrat vain ovat olleet todella säälittäviä.  

Tässä ensimmäisiä videoita lokakuulta. Koiralla ei mitään käsitystä vielä :) 


ja tässä n.6kk myöhemmin. Kepit tekee verkoilla

Joulukuussa 2012 tuli lumi. 

Puhutaan paljon nuoren koiran juoksuttamisesta. 
Pentua ei voi pitää pumpulissa. Monipuolinen liikunta vahvistaa koiran luustoa ja niveliä. 
Salli syönyt pennusta asti HivenRekkua ja Eclipse BioSynov. Salli ei ole tähänasti oireillu koskaan mitenkään. Venytellyt aina. Koiraa ei ole vielä hierottu eikä aiotakaan. Käy koirauimalassa uimassa. 

Mennyt talvi on varmasti tehnyt fysiikaltaan Sallista sen mitä tulee olemaan. Fyysisesti vahva. 
Salli on tällähetkellä kaikkea 33cm-36cm väliltä. Painoltaa 8kg.

Tammikuu 2012 

Helmikuu 2012 

Maaliskuu 2013 

Huhtikuu 2013 
 

Salli on se, mistä olen haaveillut. Siinä yhdistyy kolmen oman koirani yhdistelma. 
Siirin asenne elämään. Onín työmoraali. Wäinön siesta-olemus.
Salli on tuonut itse rauhallisuuden ja sosialisuuden, että käsittämättömän muistin. 


Tiinalle ja Juhalla ääretön kiitos pienestä pikkukoilasta. 
Synttärionnittelut sisaruksille:
Aatu, Ahto, Kuoma, Musti, Miksi













Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira- ja lapsiperheen auto

Taas se kävi pari viikkoa takaperin! Käytiin autokaupoilla Heikin kanssa. Tai Heikki kävi. Mua ei kiinnosta, kuin takakontti. Kuka nyt koeajoa tarvitsisi tai peruutustutkaa.
Autokauppiaat katsovat aina kieroon, kun kertovat autoista ja kyselevät koeajoa, johon aina totean: riittää kun näytät takakontin.

Tässäpä siis autopäivitys koira- ja lapsiperheelle

Meidän perhe on autojen suurkuluttajia.
Autohan on maailman paskin sijoitus ja me olemme autokauppiaan unelmia. Usein ja aina ostamassa ja uudempaan vaihtamassa.

Vuodessa saamme helposti kulumaan 40 000kilometriä. Paljon maantie- ja kaupunkiajoa, vaikka työmatkat molemmilla alle 15km/suunta. Soratietä, mutaa ja paskaa.
Paljon (isoja) koiria, lapsia, tavaraa, rattaita, marsuja ym. Koiria ei takapenkille ja koirille häkit/veräjät ym. Niistä kertyy siis tarvelistaa autoille.


Mun eka auto oli joskus -2009 iskän ostama Fiat Punto 
Iskäl tais mennä hermot, kun aina oli kinumassa kyytiä tai valitin kuinka en Puu-Käpylästä päässyt mihinkään. Äi…

Tuliko tästä liian hifistelyä??

tämä teksti kirjoitetu täysin omilla mielipiteillä ja ajatuksilla

Agility on muuttunut vuosikymmenen aikana eikä vanhassa agilityssä voi enää olla, pakko mennä eteenpäin ja kulkea valtavirran mukana. Ohjaukset ja tavat ohjata ovat muuttuneet ja koirien esteosaaminen on tullut tärkeäksi osaksi. Oli osaltaan mielenkiintoista seurata agilityn mm-kisoja Turussa ja huomata maiden välisiä eroja. Saksa oli ihan omaa luokkaa ja Suomi jäi agilitymaailman kärjestä.

Heikki siirsi hetkellisesti Hiilin mulle. Hiililtä puuttuu joitakin perustaitoja ja näiden taitojen vahvistaminen on nyt siis mun heiniä.
Rakennettavien koirien myötä, Hiilin lisäksi Ookke, olen käynyt muutamia kertoja ulkopuolisilla kouluttajille. On ollut mielenkiintoista huomata kouluttajien ajatuksista koirien perustaitojen rakentamisesta. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä muiden koirien treenaamista. Miten ihmiset rakentavat kokonaisuutta, jonka ajatuksena on viedä huipulle.


Olen aina ollut sitämieltä, että koiran kouluttami…

Mitäs me sitten?

Tapahtui mielenkiintoisia asioita. Tuli korona ja peruttiin tapahtumat. Kalenteri tyhjeni normaalista arkielämästä, kuten jääkiekosta, mutta niin tyhjeni koiraharrastamisestakin. Todella harmi. Meiltä jäi useat kivat kisat välistä, sillä tämä olisi ollut Sallille ensimmäinen kokonainen kausi. Melkein joka vuosi viimeisten vuosien aikana on ollut rikkonainen pentujen takia. Tälläiselle nyt vain ei voi mitään. 
Koronan takia peruuntui luultavimmin myös meidän kevään näyttelyt, jotka kerkesin ilmoittamaan. Olin laittanut ilmon menemään Saimaalle, Ouluun sekä Hyvinkäälle - ihan vain hyvien tuomareiden takia. Nyt nekin peruuntuivat. 
Stiili teki jonkun etukäteiskarman tähän, sillä pahin pelkoni koiran sairastumisesta kävi eilen perjantai 13.pvä toteen. Stiili sai vatsalaukun kiertymän, joka on hengenvaarallinen tila koiralle. 

Olen aina ollut todella varovainen isojen koirien syömisessä ja sen jälkeen liikkumisessa juuri kyseisen sairauden takia. Tiedän koiria, jotka eivät ole selviytyneet. N…