Vuosi 2020 jäi monelta osaa elämään erilaisena vuotena.
Elämä on nykyään todella hektistä ja päivät sekä vuodet kuluu nopeasti. Vuosien vyörymisen huomaa nykyään lasten kasvamisesta ja koirien vanhenemisesta. Vuosi 2020 laittoi monia asioita tärkeysjärjestykseen ja huomasikin, kuinka tärkeää on välillä olla vain.
Korona, suoraan sanottuna pilasi itseltäni paljon, varsinkin koiraharrastamista, kuten arvokisoja. Alkuharmitus oli ihan järkyttävä kun peruttiin kaikki. Treenejä tekee kuitenkin sen takia, että voi kisoissa käydä katsomassa tasoaan. Nyt treenien pohjalle ei ollut juurikaan mitään syytä.
Oli kuitenkin hauska huomata, kun aikaa jäi paljon aikaa muulle. Jäi aikaa kasvattamiselle, perheelle ja kotona olemisella. Tuli siivottua pihaa oiken olan takaa!
Korona antoi ison mahdollisuuuden pysähtyä. Viikonloppujen tyhjeneminen oli todella outoa. Arki-iltoina kaikki olivat kotona eikä kukaan juossut harrastuksissa. Oli myös viikkoja, jolloin emme edes käyneet missään. Päivät koostuivat kotona-olosta. Työt tehtiin kotona, illat oltiin kotona, viikonloput oltiin kotona.
Meidän kotona oloa helpotti suuresti iso piha ja pihatyöt. Lapsilla ei ollut mitään ongelmaa etäaikana. Trampat, agiltiykentät ja metsä olivat suuresti käytössä.
Alkukesästä päästiin takaisin harrastamisen pariin.
Agilitykisat alkoi ja pojat pääsi lätkään. Voi miten siistiä olikaan. Sitä ei edes ajatellut, miten omaa harrastamista kaipaa. Ehkä eniten kaipasi niitä ihmisiä joita näkee kisakenttien laidalla.
Salli teki kasapäin nolla-tuloksia ja sai nopeasti vuoden 2021 nollat kasaat arvokisoihin. Ookke ja Stiili kisasi pari luvaa ja jäivät vuoden aikana vain yhtä nolla-tulosta vaille 2-luokkalaisiksi.
Ookken puomiosumat hajosi ihan totaalisiti, joten uusien, loppuvuonna tulleiden kisojen peruuntumisen takia oli taas hyvä laittaa osumat kuntoon. Kisoissa oli tosi turhauttavaa ja olikin helpotus kun sai palata treenien pariin.
Derby & Mestaruus saatiin onneksi pidettyä, josta menestysta saatiin enemmän kuin osasi odottaa.
Vuoden loppuun tuli vielä Stiilille AVO3 Kaer-kokeesta mikä oli melkein yhtä hienoa, kuin Hiilin mestaruuden voitto. Olen muuten tästä unohtanut ihan kertoa! Kinkku tarvitsee kyllä tästä oman blogi-postauksen
No vaikuttiko se korona sitten kuitenkaan? Ehkä me osattiin alkaa elää sen kanssa?
Nyt tammikuun puolen välin jälkeen tuntuu että mikään ei ole erilailla. Viikonloput täyttyy jahdeista, joissa tavataa rajoitusten mukaisesti. Maskit naamalla, turvavälein alkaa olemaan jo ihan normaalia.
Agiltiykisoja ei ole. Kuitenkin treenataan, tehdään asioita. Kehitytään ja saadaan onnistumisia. Suunnitellaan tulevaa kuin se olisi normaalia. Päivät täyttyvät ja aika kuluu kuin siivillä. Kohta on lapsi 10 ja Salli 9-vuotta. Miten se aika menikään niin nopeasti?
Kommentit
Lähetä kommentti