Siirry pääsisältöön

Syvä kumarrus

Meni melkein kolme viikkoa, että sain aikaa itselleni ja istahdin Chromebookin & bloggerin eteen kertomaan huikeita kokemuksia, että kiittämään. 

Hiilistä tehtiin Cockerimestari 31.10.2020 Soinissa. SPME:stä en nyt ala kertoa sen tarkemmin, mikäli se koemuotona kiinnostaa, lukaise parin viikon päästä Nutrolinin blogista lisää :) Kirjoitankin nyt siitä hetkestä. 

Korona meinasi pilata koko mestaruuden, kun ensiksi jouduttiin perumaan ruotsalaiset tuomarit. Sitten ilmoittautui Derbyyn niin paljon koiria, että meinattiin jäädä rannalle. Siillä hetkellä laitoinkin vkt Anne Knuutiselle viestiä, että jos Ookkelle löytyy paikka, niin laita Hiilikin. Pelkän Hiilin takia en vaivaudu lähtemään vajaan 400km päähän, se vaatisi ihmeen.  

On tilanteita, joiden hetket muistaa ikuisesti ja ne haluaa elää uudelleen. Ja sitten on ihmeitä, joissa maailman tähdenlennot, haaveet sekä unelmat käyvät toteen. Oliko Soinissa sitten tapahtunut hyvää fengshuita, varpaiden asentoa vai ennakkoon tapahtuneita tähdenlentoja missä toivoi lotto-voiton lisäksi jotain muuta. En tiedä. Haaveet toteutui. 

Istuessani mestaruuden tulostenluvussa lattialla mietin Hiiliä, mietin Hiilin äitiä Sallia ja kuuntelin tuloksia. Seinällä, selkäni yläpuolella oli kaksi valkoista fläppipaperia, joihin kirjoitettiin tuloksia. Kun oltiin TOP:5:ssa oma adrenaliini oli korkealla ja sydän pomppi rinnassa, että henki meinasi lähteä. TOP 3:sen jälkeen tuli kyyneleet. Nyyhkytin siinä lattianrajassa ja mietin tilanteita joita Hiilin kanssa on käyty läpi 4-vuoden aikana. En ollut aiemmin kokenut koiraharrastamisessa sellaisia tunteita. 

Olen tähän asti aina päässyt kaikissa lajeissa helpolla eikä ole juuri asioita tarvinnut treenata. On tullut menestystäkin, mutta sen menestyksen eteen ei ole töitä tarvinnu tehdä. Hiilin kanssa menty aina yksi askel eteen ja 28 taaksepäin. Hiili on prikulleen samanlaisesta pakasta vedetty kuin äitinsä sekä siskonsa, mutta asioiden tekeminen tapojen mukaan ei kuulu Hiilille. Vaikka sitä kuinka elämässä on opettanut tai oikonut, se päätti kuitenkin viimetipassa tehdä asiat omalla tavallaan. 

Soinissa Hiili teki asiat meidän tavalla ja se kosketti. Tunteet tulivat syvältä rinnasta. Tunteissa oli useiden pettymysten ja peräänmenojen unohtuminen, "ei tuosta koskaan mitään tule" sanojen muuttuminen, onnellisuus sekä ensisijaisesti ylpeys Hiilistä.  

Hiilistä leivottii mestari. 

Tunteiden päällä Hiilin kanssa oli myös ystävät, jotka antoivat mahdollisuuden tehdä erilaisia tilanteita, että onnistumisia koiralle ja ystävät jotka antoivat Minulle mahdollisuuden tuntea koirani paremmin ja ymmärtää koiraani. 

Kiitos Cappe. Kiitos Timo. Kiitos Anna. Kiitos Abe. 

Isoin kiitos Heikki, joka antoi Hiilin ottaa kokeeseen. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira- ja lapsiperheen auto

Taas se kävi pari viikkoa takaperin! Käytiin autokaupoilla Heikin kanssa. Tai Heikki kävi. Mua ei kiinnosta, kuin takakontti. Kuka nyt koeajoa tarvitsisi tai peruutustutkaa. Autokauppiaat katsovat aina kieroon, kun kertovat autoista ja kyselevät koeajoa, johon aina totean: riittää kun näytät takakontin. Tässäpä siis autopäivitys koira- ja lapsiperheelle Meidän perhe on autojen suurkuluttajia. Autohan on maailman paskin sijoitus ja me olemme autokauppiaan unelmia. Usein ja aina ostamassa ja uudempaan vaihtamassa. Vuodessa saamme helposti kulumaan 40 000kilometriä. Paljon maantie- ja kaupunkiajoa, vaikka työmatkat molemmilla alle 15km/suunta. Soratietä, mutaa ja paskaa. Paljon (isoja) koiria, lapsia, tavaraa, rattaita, marsuja ym. Koiria ei takapenkille ja koirille häkit/veräjät ym. Niistä kertyy siis tarvelistaa autoille. Mun eka auto oli joskus -2009 iskän ostama Fiat Punto  Iskäl tais mennä hermot, kun aina oli kinumassa kyytiä tai valitin kuinka en Puu-Käpylästä päässy

Tuliko tästä liian hifistelyä??

tämä teksti kirjoitetu täysin omilla mielipiteillä ja ajatuksilla Agility on muuttunut vuosikymmenen aikana eikä vanhassa agilityssä voi enää olla, pakko mennä eteenpäin ja kulkea valtavirran mukana. Ohjaukset ja tavat ohjata ovat muuttuneet ja koirien esteosaaminen on tullut tärkeäksi osaksi. Oli osaltaan mielenkiintoista seurata agilityn mm-kisoja Turussa ja huomata maiden välisiä eroja. Saksa oli ihan omaa luokkaa ja Suomi jäi agilitymaailman kärjestä. Heikki siirsi hetkellisesti Hiilin mulle. Hiililtä puuttuu joitakin perustaitoja ja näiden taitojen vahvistaminen on nyt siis mun heiniä. Rakennettavien koirien myötä, Hiilin lisäksi Ookke, olen käynyt muutamia kertoja ulkopuolisilla kouluttajille. On ollut mielenkiintoista huomata kouluttajien ajatuksista koirien perustaitojen rakentamisesta. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä muiden koirien treenaamista. Miten ihmiset rakentavat kokonaisuutta, jonka ajatuksena on viedä huipulle.   Olen aina ollut sitämieltä, että

Erilaisuuden vuosi

Vuosi 2020 jäi monelta osaa elämään erilaisena vuotena.  Elämä on nykyään todella hektistä ja päivät sekä vuodet kuluu nopeasti. Vuosien vyörymisen huomaa nykyään lasten kasvamisesta ja koirien vanhenemisesta. Vuosi 2020 laittoi monia asioita tärkeysjärjestykseen ja huomasikin, kuinka tärkeää on välillä olla vain.  Korona, suoraan sanottuna pilasi itseltäni paljon, varsinkin koiraharrastamista, kuten arvokisoja. Alkuharmitus oli ihan järkyttävä kun peruttiin kaikki. Treenejä tekee kuitenkin sen takia, että voi kisoissa käydä katsomassa tasoaan. Nyt treenien pohjalle ei ollut juurikaan mitään syytä.  Oli kuitenkin hauska huomata, kun aikaa jäi paljon aikaa muulle. Jäi aikaa kasvattamiselle, perheelle ja kotona olemisella. Tuli siivottua pihaa oiken olan takaa!    Korona antoi ison mahdollisuuuden pysähtyä. Viikonloppujen tyhjeneminen oli todella outoa. Arki-iltoina kaikki olivat kotona eikä kukaan juossut harrastuksissa. Oli myös viikkoja, jolloin emme edes käyneet missään. Päivät koost