Saappaat jalassa ikuiseen uneen

 


Elämässä oudointa on elämä. Miten se muuttuu hetkessä. 
Kun hetki sitten olit onnellinen, nyt olet surullinen. Hetki sitten olit elämäsi voimissasi ja sitten olet poissa. 

Outoa on myös kuinka elämä muuttuu. 
Muuttumisen näkee eniten koirissa. Aika menee kamalaa vauhtia. Normaalisti, kun elää niin 10vuotta on vähän, mutta koiralle se on jo ikä. Yht'äkkiä huomaa kuinka se nuori koira onkin jo 10-vuotta eikä aikaa välttämättä ole paljoa.... 

Wäinön lähtö viime joulukuussa oli nopea. Se oli se viisi minuuttia ja tiesi että tämä oli tässä. Hetkeä seuranneet päivät olivatkin tuskaa. Näki koiran kivun muttei tiennyt että onko se lopullista. 
Eilen Hellu oli iloinen, toissapäivänä haukkui normaalia keppihaukkuaa ("heitä jo, heitä jo") Tammelan mökin hiekkarannalla, tänään se oli poissa. Varasin sille eläinlääkäriajan, koska tiesin että se ei ole kunnossa. Eikä ollut. Viimetingassa ollut kohtutulehdus ja nisäkasvaimet mahassa. Kipua tai kärsimystä Hellu ei näyttänyt. Ei edes pyöriessään toissapäivänä rannalla. Se oli vain onnellinen. Koiramaisesti eli hetkessä. 

 

Mä opin tuntemaan Hellun vmäisenä koirana enkä tykännyt siitä. Se puri ja kävi kiinni. 
Sille jouduttiin pitää jääkausi jotta osaisi elää omaa elämää. 
Hellusta kuoroitui ihana koira. Se rakasti nukkua muiden päällä ja se rakasti piehtaroida. Se oli aina iskemässä poikia ja heiluttelemassa niille häntää. Se rakasti uroskoiria. Wäinö parka oli aina kohteena, kun Hellu teki juoksuja, oli juoksussa tai hormoonit muuten vain hyrräs. *Si Si Senorita* sanoi vain Wäinö, alkuperäisiä espanjalaisia kun molemmat oli. 

 

Kun sanotaan, että muistot on parhaita, niin todellakin ovat <3 
Miten ne lämmittäkin mieltä. Mä en edes ole surullinen, eikä varsinkaan Heikki. Vanha koira on vanha. Jossain kohtaa se vanhuus vie voiton ja loppu on lähellä. Mä olen iloinen että loppu tuli nopeasti. Hellu ei olisi tykännyt asioiden pitkittämisestä. Hellu veti loppuun asti voimalla ja täysiä. Se osasi elää koiraa. 

Hellu, Roydilic De Ubrique 10.6.2004 - 30.6.2017 

 

 

  

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira- ja lapsiperheen auto

Kuva
Taas se kävi pari viikkoa takaperin! Käytiin autokaupoilla Heikin kanssa. Tai Heikki kävi. Mua ei kiinnosta, kuin takakontti. Kuka nyt koeajoa tarvitsisi tai peruutustutkaa. Autokauppiaat katsovat aina kieroon, kun kertovat autoista ja kyselevät koeajoa, johon aina totean: riittää kun näytät takakontin. Tässäpä siis autopäivitys koira- ja lapsiperheelle Meidän perhe on autojen suurkuluttajia. Autohan on maailman paskin sijoitus ja me olemme autokauppiaan unelmia. Usein ja aina ostamassa ja uudempaan vaihtamassa. Vuodessa saamme helposti kulumaan 40 000kilometriä. Paljon maantie- ja kaupunkiajoa, vaikka työmatkat molemmilla alle 15km/suunta. Soratietä, mutaa ja paskaa. Paljon (isoja) koiria, lapsia, tavaraa, rattaita, marsuja ym. Koiria ei takapenkille ja koirille häkit/veräjät ym. Niistä kertyy siis tarvelistaa autoille. Mun eka auto oli joskus -2009 iskän ostama Fiat Punto  Iskäl tais mennä hermot, kun aina oli kinumassa kyytiä tai valitin kuinka en Puu-Käpylästä päässy
Lue lisää

Elämän päiväkirja

Kuva
Olen monta kertaa istahtanut koneen ääreen kirjoittaakseen blogia ja joka kerta avaan hossingin puolen. Äiti aina sanoo, että voisitko kirjoittaa - sinulta se toisinaan luonnistuu - mitä nyt joskus toinen silmä katsoo itään ja toinen läntee. Kirjaimet väärissä paikoissa ja oikoluku näyttää just oikealta. Näyttää siis enemmän minulta.  Elämä keikautti tänä vuonna kurssia. En koskaan ajatellut että kahden eläimen poislähtö voi muuttaa elämää niin radikaalisti. Se muutti monta asiaa. Joskus olen sanonut, että hyvät asiat eivät aina asu minussa. Edellisenä päivän muistan aina. Halasin Hiiliä ja Kinkkua sohvalla ja sanoin, että "onpa elämä täydellistä". Seuraavana päivänä se mureni. Nyt en enää uskalla ajatella kovinkaan positiivisesti mitään. Yksi askel eteen ja 15 taaksepäin. Sillee se menee joku karman laki vie eteenpäin. Älä vain ylpisty tai ole onnellinen. Helmikuun jälkeen jotkut asiat ovat priorisoituneet. Mietin usein nykyään ihmisten maailmaa ja siitä, kuinka
Lue lisää

Tuliko tästä liian hifistelyä??

Kuva
tämä teksti kirjoitetu täysin omilla mielipiteillä ja ajatuksilla Agility on muuttunut vuosikymmenen aikana eikä vanhassa agilityssä voi enää olla, pakko mennä eteenpäin ja kulkea valtavirran mukana. Ohjaukset ja tavat ohjata ovat muuttuneet ja koirien esteosaaminen on tullut tärkeäksi osaksi. Oli osaltaan mielenkiintoista seurata agilityn mm-kisoja Turussa ja huomata maiden välisiä eroja. Saksa oli ihan omaa luokkaa ja Suomi jäi agilitymaailman kärjestä. Heikki siirsi hetkellisesti Hiilin mulle. Hiililtä puuttuu joitakin perustaitoja ja näiden taitojen vahvistaminen on nyt siis mun heiniä. Rakennettavien koirien myötä, Hiilin lisäksi Ookke, olen käynyt muutamia kertoja ulkopuolisilla kouluttajille. On ollut mielenkiintoista huomata kouluttajien ajatuksista koirien perustaitojen rakentamisesta. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä muiden koirien treenaamista. Miten ihmiset rakentavat kokonaisuutta, jonka ajatuksena on viedä huipulle.   Olen aina ollut sitämieltä, että
Lue lisää