Agilityä

 

Kiersin kahdet EO-karsinnat. Tammikuun lopulla Tampereella ja helmikuussa Vantaalla.
Tuloksilla emme juhliteen, luotimme pyhään henkeen ja teimme hyviä ratoja :) Välissä käytiin nappaamassa pari nollaa normi-kisoista. Eilen juoksin pitkästä aikaa Janakkalassa neljä rataa joista ei mainetta & kunniaa tullut. Parasta antiä oli lämppälenkeille tehdyt luoksetulon stopit sekä seuruu. Ihana kevät <3 

Mä en olisi parempaan tulostasoon edes uskonut. Kaarroksia tuli, kontaktit oli hitaat, ohjausvalinnat huonoja. Siinä missä menestystä janoavat treenaavat usein ja monipuolisesti, hinkkaan mä noin (hyvässä lykyssä) kerran viikkoon ja silloinkin noin 10 minuuttia ratatreeniä, joka tuntuu menevän nollalla läpi. 

 

Olen kaukana ajasta, kun kävin viikottain kouluttajallisissa koulutuksissa ja prosentti varmaan kisamääristä joita hinkkasin Siirin aikaan. Mä kaipaan aikaa, jolloin pystyi treenaamaan kouluttajallisessa ryhmässä ja kisaamaan kisamääriä, mutta nykypäivänä summat alkavat olemaan sellaisia ettei niihin meinaa rahat riittää. Lisäksi hallit ovat lämpimiä, jonka takia vaihdoin aikoinaan HAUllekin. Koirien kestävyys parani hurjasti kylmään halliin mentäessä. Itsekin nautin kun saan viipottaa viileässä eikä hikipisaroita tarvi napsia ekan 10 metrin jälkeen. 

Toisinaan on pakko palata lämpimään halliin, mutta en kaipaisi 15 minuutin tiivistä treeniä. 5-10 minuuttia olisi mulle passeli. Ajan myötä olen huomannut, kuinka moni asia toimiikin paremmin lyhyellä, mutta toimivalla toistolla. Mitä pidempi treeniaika, sen helpommin myös virhemarginaali nousee. Inhoan hetkeä, kun jalat piiskaa maitohapolla ja jaksaminen on huonoa, jolloin tulee väkisin puskettua, mutta kaukana se olotila on kisafiiliksestä. Paremmin homma aina sujuu, kun jalat sekä mieli on terävät ja meno rullaa. Pitäisi saada tehtyä kisanomaista ratasuorittamista, välittämättä virheistä. Voi, kun muistaisi nämä myös omille treenattaville :) 

Eilen Janakkalassa kisaessani, oli pakko pistää t-paita päälle ja koiraa nesteyttää kunnolla. Huomasin ilokseni myös, että Kouvolla parin viikon päähän saisin kisata ulkona. Ihanaa palata tuoreeseen ilmaan eikä kitua hikisissä halleissa :D Agility maistuu parhaimmalle ulkona. 

.... 

Onin käytin kk takaperin osteopaatilla. Sillä on jalan koukistaja lihas jumissa minkätakia varmaankin myös keventää. Lukiessani ihmisten päivityksiä polvien ongelmista olen tullut vahvasti siihen, että Oni kärsinyt rasitusvammasta. Onin agiura on siis taputeltu. Sen onnea on kuitenkin mahdoton kuvata. Oni saa edelleen kerran viikkoon tehdä 25-35cm rimoilla HAUlla rataa ja se nauttii siitä ihan suunnattomasti. Tuollaisen 2min vedon jälkeen se ei myöskään onnu. Mikä ilo nähdä onnellinen koira rakastamassaan lajissa ilman kipuilua.

Hätä sen sijaan on ollut tauolla ja jatkaakin taukoaan vielä hetken. Steriloin (avoleikkaus) sen 1,5vkoa sitten Ell Taikatassussa. Taikatassun kaikki lekurit on nyt testattu (y) Kati operoinut Siirin, Johanna Onin ja nyt Beate Hätän. Kyllä on laadukasta hoitoa <3 Päivässä Hätä oli kuin mitään ei olisi tehty ja viikon päästä otin sen jo remmilenkille. Ensimmäistä kertaa haava suljettiin liimalla, jonka takia se piti selkäänsä kyyryssä. Haava parani kylläkin hyvin eikä tikkejä tarvinnut siis poistaa. Nyt Hätä olisi jo ihan aksa kunnossakin. Joutuu kuitenkin odottelemaan tovin, että kisaradoille pääsee. 

Hätältä puuttuu melkein kaikki SM-nollat. Saa nähdä, että aikooko Heikki rutistaa ne kasaan. Se on niin innostunut Hiilistä ja Hiilin menosta. 
Hiili onkin ihan mahtava pikkukiituri. Sen oppimiskyky on juuri sitä mitä hain, mutta sen luonne on liian kova ollaakseen cockeri :D Hiilillä on järjetön ego, mutta sen itsevarmuus ja omatoimisuus on huikeaa. Neljännellä aksa kerralla, se teki jo 20 esteen ratapätkää eikä sillä tunnu olevan paljoa ongelmia. Tuntuu sopivan Heikin ohjaukseen todella hyvin. 

Jäljelle jäi tästä blogi-päivityksestä mummot. Ja parhaat mummot onkin, vaikka Oni aikalailla mummoa alkaa jo muistuttamaan. 

Siirin suun patti on selkeästi pienentynyt. Siiri sai lisäksi tyylikkään näyttelyturkin (ajele koira muuten, mutta jätä helmat) ja ajaelun jälkeen en patteja löytänyt. Olenkin mummot ajanut säännöllisesti juuri tämän takia, jotta löytäisin kasvaimia tai patteja. 
Hellu sensijaan teki taas valeraskauden. Petää öisin Oton ja Osmön sängyt ja piilottelee kaikki lelut. Välillä jopa näyttää siltä, että synnyttäisi. Toivottavasti ei :D 

Me täällä odotellaan kevättä. Oikein ihanaa viikkoa <3 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira- ja lapsiperheen auto

Elämän päiväkirja

Tuliko tästä liian hifistelyä??