Teksti ilman otsikkoa

Mietin äskön, et mitä laitan otsikkoon....??
Tuli totaalinen black-out. Ei ole sanoja kertomaan tämän hetkistä tuntemuksia.

Viikonloppu siis pyörähti Cockeri Mestaruuden & Derbyn parissa.
Nämä karkelot on itselleni iso asia. En hätyyttele mestaruutta tai erityisiä tuloksia. Kaikki on vain positiivistä. Pari vuotta sitten koiraa hankkiessani, olin (ehkä...hieman) sitä mieltä, että metsästys ei ole mun laji, koska se on aika tylsää...
Toissakesän Kiiminki muutti kaiken ja treenien myötä pääsimme viimevuonna mukaan Derbyyn eli alle 2-vuotiaille koirille (jotka eivät ole edellisenä koekautena startanneet) tarkoitettuun "mestaruuteen". Kyseisen tapahtuman jälkeen Tiina päivitti omaan blogiin otsikon "taitoa, muttei tuuria". Mä jo silloin hypin onnessaan meistä!

kuva J.Paronen

Perjantaina pakkasin autoon Heikin ja Sallin.

Äiti parka sai "hermoloman"; 5 koiraa ja lapsi.

Tämän vuoden karkekot poikkesivat hieman, sillä nyt ei mentyy Kotkaa edemmäksi vaan jäätiin Ruotsinpyhtäälle, Strömforsin Ruukille.

Kyllä oli ihanaa tavata taas cockerijengiä! Iltaa istuttiin hyvässä seurassa, tuomaritkin saatiin kaljan makuun!

Lauantai aamu alkoi FitDogilla ja Back On Trackilla sekä ruhtinaallisella aamupalla Ravintola Ruukinmyllyssä.

9.30 aloitimme ylituomarin puhuttelun ja arvonnan.

Arpaonni antoi meille Paul Andersonin (SWE) 3. Eli Paulin ryhmän koira nro2.

Ben Randall (UK) tuomaroi toisen ryhmän.

 

Kuva H.Pikkarainen

Erät tapahtuivat niin, että "eye-wipe" koira liikkui koko ajan tuomarin takana, joka arvosteli toista koiraa. Me mentiin Tulin takana ja kuvassa oleva Zuba tulee meidän takana.

Salli aloitti erän kulkemalla ojan pohjaa. Suhteellisen maastonkattavaa (kävi myös toisella puolella jokkee), mutta tosi tahmeaa :( Käytiin sillalla kääntymässä takaspäin ja eikös se tehnyt ylösajon. Kukaan vaan "Davesta" (Ben kutsui kaikkia ampujia nimellä "Dave" ja tästäkö yleinen vitsi saatiin) ei saanut fasaania alas. Tuomari kiitti ja sanoi, että "jatketaan lounaan jälkeen".

Vaihto Zubaan.

Sitten mulle valkeni. Kyseinen lintu oli jäänyt Sallin jalkoihin ja pomppinut koiran jälkeen muutaman askeleen, jonka myös tuomari nähnyt ja minkätakia tultiinkin takas päin. Pöh. Noh, suurempi huoli olis ollut, jos olisin Sallin yläpuolella liidelleen merikotkan (!!) nähnyt.

Nyt harmitti.

Väliinjättö mikälie.

Salli jatkoikin sitten ennen ruokaa. Nyt tuli selän takaa parvipyitä (mukana ollut springeri nosti ne!) ja Salli tekee "ylösajon", mut taas Davet kuutamolla :D

Äh.

Ja taas harmitti.

Ei muuta, kuin lounaalle.

Sit jatkettiin.

Toisesta ryhmästä kaikilla riistatyöt.

Meidän ryhmästä kaksi ulkona ja kahdelta (tuli + salli) puuttui riistatyöt.

Tuli teki samantien ylösajon + noudon.

Sit lähti Salli. Ja voi Salli parkaa; yli 30 min tyhjää hakua.

Vaihto Fifiin ja samantien lemahtaa kasa pyitä!

Mutta...Salli oli aika super. Haku oli ihan erimaata kuin aamulla; räväkkää, tiivistä ja erityisesti räjähtävää!!

Vaihto Sissii. Sissi teki peräänmenon.

Katseltiin Sissille ammuttua riistaa toisella puolella peltoa, Salli markkeeraa koko ajan tippunutta riistaa ja kysyy multa katseella noutolupaa. Cappe huuta meidät tuomareiden luokse. Se siitä markkeerauksesta...

Ja ei muuta, kuin ohjattuun noutoon.

Näin linnun makaavan reporankana ja lähetin Sallin. Sekös kaartaa ihan väärään suuntaan ja Ben sanoo vieressä "puhalla pilliin" Joo. joo. ja taas lähtee vinoon.

Nuuhkaisu ja fasaanille ja fasaani suuhun ja äitin luo. Huh. Mutta ylösajoa ei kuulu.

 

Osku tekee hommia. Nostaa samantien fasaanin ylös - aaa....tän takia Salli kaarto koko ajan määrättyyn suuntaan. Sissi tekee lisää hommia.

Pimeys laskeutuu. Ja vielä kerran Salli.

Salli hakuun: WOW!! Mitä sille tapahtu! Ihan käsittämätöntä hakua. Olen nähnyt muilta koirilta hienoa hakua, mutta nyt sellaista teki myös mun pieni Salli! Ben seisoi vieressä "kato tota koiraa!"

Ylösajo! Dave ampuu huti. Paska sanoin minä!

Toinen ylösajo ja tipahtaa!! JEI!! Salli noutoon. Tulee tyhjin suin. Ei näy muuten lintuakaan.... Uudelleen noutoon. Koira katoaa ison kallion taakse...ja tulee hetken päästä ison fasaanikukon kanssa. Aivan karseat tuuletukset, itkut, kiitokset tuomareille ja ampujalle. Loisto-olo!!

Tulosten julkaisu illalla olikin sitten asia ihan erikseen.

Tuomarit eivät hirveästi kertoneet, Cappe kertoi. Ja lauseet alkoi: "tämä koira sai 3 riistatyötä...." Heikin kanssa oltiin koko ajan, et "ei tää oo Salli...." Sitten päästiin sijoille 5-3. Ne kaikki olivat samoissa pisteissä ja Salli oli sijalla 5. !! VOI-2 62p. Ihan huikeaa!! Käsittämötön olo!! 

Sallin viimeinen haku + nouto pelasti meidät!! 

Illalla juteltiin tuomareiden kanssa. Pentu olisi menossa englantiin, että ruotsiin :D reps reps!

Ajoissa nukkumaan uuteen päivään!!

...

Sunnuntaina Derby-koirien lisäksi VOI-koirina starttasi Ilona, Osmo ja Salli.

Salli pääsi arvonnassaan taas Paulin ryhmään. Ja oli ryhmänsä viimeinen.

Mä tulen leijumaan ja muistamaan sen hetken AINA. Päästin koiran hakuun, niin yksi Davesta hokasi, "oho tulipa hieno koira" Sitä hienoutta riitti koko haun!

 

Kuvat J.Paroinen

Tehtiin joen reunustaa hakua ja toisella puolella kuusiaita. Haku oli kirjaimellisesti maastonkattavaa!!

Korkeaa heinikkoa joen rannassa, jotka jokainen tutkailtiin.

Salli seisoi pientareella ja haisteli. "There is a fasan" - I know. Ja niin lähti koira toiselle puolelle 2m jokea. Kääntyi ympäri ja fasaani nousi lentoon. Samalla hetkellä vain Salli oli joessa uimassa toiselle puolelle, eikä varmaan huomannut fasaania. Yritti joen pohjalla, kuunnella haulikkoa, mutta (onneksi) ei osunut. Jatkettiin hakua. Ja ylösajo.

Lähetin koiran noutoon. Paul sanoo "puhalla pillliin"  (koira juoksi ohi) mä sanoin "odota". Samalla koira käätyy, nappaa fasaanin ja tuo loppuun asti.

 

kuvat J.Paronen

Se oli siinä!

Laitettiin vielä kaikki koirat kasaan ja tuomarit halusivat lauantain tapaan nähdä vielä kaikki koirat.

Salli teki 5min loppuerään tyhjää hakua, tiivistä hyvää ojan pientareella ja ojassa asti.

Kiitos Salli, että näytit parasta. Sain siitä maailman hienoimman olon!!

Kiitos myös meidän sunnuntaina "peräkammarin pojat" (Moppe, Zuba, Luka, Manu) hienosta tsempistä ja kannustamisesta kaikkia kohtaan, niin konkareita, kuin ensikertalaisiakin! Oli hienoa liikkua teidän mukana!!  

kuva J.Paronen 

Tuloksia odoteltiinkin sitten tovi. 

Ensiksi kerrottiin VOI-koirat. Osmolle voi-2. Sitten kerrottiin pitkähäntäisestä mustasta nartusta, jonka energiamäärä on käsittämötän (Ben ei pystynyt käsittämään koiran energiaa lauantaina, siinämissä muut väshäti, Salli vaihtoi turbo-vaihteen) ja joka sai tehtyä yhden hienon riistatyön. VOI-1 81p. 

KILJAHDIN, itku tuli ja Cappe, Paul sekä Ben sai järjettömät halit. 

Tiinalle soitettiin samantien. Ilosta ei tullut loppua!! Eikä vieläkään, kun tätä kirjoitan. 

Facebook täyttyi onnitteluista ja joku taisi sanoa vielä, että "respectia". Lämmittää aina ihan hirveästi mieltä! 

Tää tuntuu, kuin maailmanmestaruudelta. 

kuva M.Ala-Kojola

Kiitos Tiina & Juha 

Kiitos Cappe 

Kiitos Heikki ja Otto. 

Kiitos äiti, että annoit meille mahdollisuuden lähteä reissuun. 

Jatkamme matkaa muutaman viikon päästä ja talven panostamme tokoon. 

Jos vaikka neljäs kello tikittäisi. 

 

kuva M.Alakojola