Syvä kumarrus

Meni melkein kolme viikkoa, että sain aikaa itselleni ja istahdin Chromebookin & bloggerin eteen kertomaan huikeita kokemuksia, että kiittämään. 

Hiilistä tehtiin Cockerimestari 31.10.2020 Soinissa. SPME:stä en nyt ala kertoa sen tarkemmin, mikäli se koemuotona kiinnostaa, lukaise parin viikon päästä Nutrolinin blogista lisää :) Kirjoitankin nyt siitä hetkestä. 

Korona meinasi pilata koko mestaruuden, kun ensiksi jouduttiin perumaan ruotsalaiset tuomarit. Sitten ilmoittautui Derbyyn niin paljon koiria, että meinattiin jäädä rannalle. Siillä hetkellä laitoinkin vkt Anne Knuutiselle viestiä, että jos Ookkelle löytyy paikka, niin laita Hiilikin. Pelkän Hiilin takia en vaivaudu lähtemään vajaan 400km päähän, se vaatisi ihmeen.  

On tilanteita, joiden hetket muistaa ikuisesti ja ne haluaa elää uudelleen. Ja sitten on ihmeitä, joissa maailman tähdenlennot, haaveet sekä unelmat käyvät toteen. Oliko Soinissa sitten tapahtunut hyvää fengshuita, varpaiden asentoa vai ennakkoon tapahtuneita tähdenlentoja missä toivoi lotto-voiton lisäksi jotain muuta. En tiedä. Haaveet toteutui. 

Istuessani mestaruuden tulostenluvussa lattialla mietin Hiiliä, mietin Hiilin äitiä Sallia ja kuuntelin tuloksia. Seinällä, selkäni yläpuolella oli kaksi valkoista fläppipaperia, joihin kirjoitettiin tuloksia. Kun oltiin TOP:5:ssa oma adrenaliini oli korkealla ja sydän pomppi rinnassa, että henki meinasi lähteä. TOP 3:sen jälkeen tuli kyyneleet. Nyyhkytin siinä lattianrajassa ja mietin tilanteita joita Hiilin kanssa on käyty läpi 4-vuoden aikana. En ollut aiemmin kokenut koiraharrastamisessa sellaisia tunteita. 

Olen tähän asti aina päässyt kaikissa lajeissa helpolla eikä ole juuri asioita tarvinnut treenata. On tullut menestystäkin, mutta sen menestyksen eteen ei ole töitä tarvinnu tehdä. Hiilin kanssa menty aina yksi askel eteen ja 28 taaksepäin. Hiili on prikulleen samanlaisesta pakasta vedetty kuin äitinsä sekä siskonsa, mutta asioiden tekeminen tapojen mukaan ei kuulu Hiilille. Vaikka sitä kuinka elämässä on opettanut tai oikonut, se päätti kuitenkin viimetipassa tehdä asiat omalla tavallaan. 

Soinissa Hiili teki asiat meidän tavalla ja se kosketti. Tunteet tulivat syvältä rinnasta. Tunteissa oli useiden pettymysten ja peräänmenojen unohtuminen, "ei tuosta koskaan mitään tule" sanojen muuttuminen, onnellisuus sekä ensisijaisesti ylpeys Hiilistä.  

Hiilistä leivottii mestari. 

Tunteiden päällä Hiilin kanssa oli myös ystävät, jotka antoivat mahdollisuuden tehdä erilaisia tilanteita, että onnistumisia koiralle ja ystävät jotka antoivat Minulle mahdollisuuden tuntea koirani paremmin ja ymmärtää koiraani. 

Kiitos Cappe. Kiitos Timo. Kiitos Anna. Kiitos Abe. 

Isoin kiitos Heikki, joka antoi Hiilin ottaa kokeeseen. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira- ja lapsiperheen auto

Elämän päiväkirja

Tuliko tästä liian hifistelyä??