KinkulleArvostustaEiRiistalle annettu
Tämä kirjoitus nostaa ehkä jonkun niskakarvat pystyyn, ymmärrän - olen vain tottunut muuhun.
Kävin elämäni ensimmäisessä KAER-kokeessa viime viikolla. Se oli ensimmäinen minulle, että koiralle. Perustapaan koeaamuna luin sääntöjä. Säännöt vastasit peustekstiltä SPME-sääntöjä, mutta oliko käytäntö ja toteutus muuta? Ehkä tai sitten en todellakaan osannut tulkita sääntöjä oikein.
Ensimmäinen kohta johon jo säännöissä kiinnitin huomiota, mutta todellisuus vastasi muuta oli haun laajuus ja koiran ohjaaminen.
Säännöt sanovat kohdassa 4.1. "haun tarkoitus on maastossa olevan riistan varma ja nopea löytyminen ja seisonnan saaminen sille. Kyky itsenäiseen työskentelyyn on katsottava ansioksi, mutta koiraa saa ohjata ristaa karkotttamatta käskyin, käsimerkein ja vihellyksin"
Saimme arvonnassa numeron 5/6. Koiran irti päästessä, Stiili teki hakua (myöhemmin selvisi, että tuomari ei tykännyt ollenkaan hakutavasta jolla haki - ilmoitti suoraan) ja huomasin melkopian, että nenä vie riistalle. Kallionkielekkeen alla ottikin kuusen alle seisonnnan. Kutsuin tuomarin (tämä on mielestäni todella hassu käytäntö, että ohjaja kertoo milloin koira seisoo tai tiedottaa - mielestäni tuomarin pitäisi tämä huomata. Tiedottaminen voisi olla minkälaista tahansa), että koirani seisoo johon ampuja totesi suoraan ettei aio ampua tuonne. Noh paikka oli hankala, olisi pitänyt mennä kalliota alaspäin. Fasaani juoksi ja Stiili meni 3m perään, tätä ei huomannut tuomari eikä minä vasta kun nähtiin kallionpäältä, että ensiksi juoksee kovaa lintu ja sitten koira johon annoin "istu" käskyn. Ja siihen se sitten istahti. Lintu levähti siivilleen ja kutsuin koiran.
Kehuja saatiin tottelevaisuudesta ei ollut kuulemma vähään aikaan nähnyt vastaavaa.
Jatkoin hakua johon tuoamri sanoi suoraan, että pilli pois ja anna koiran työskennellelä. Ihmettelin ja ajttelin, että tuolla maininnalla ristaa täällä varmasti olisi. Ei ollut. Ei edes hajuja.
Kolme edellistä koiraa kävivät jo samat maastot läpi, joista kaksi ensimmäistä tuli maastosta linnut suussa. Itse olin ensimmäinen, joka käveli myös kyseisessä metsässä nähden myös miten koira hakee ja käyttää nenää.
Ampuja pyysi tarkistamaan paikkoj. mikään ei ottanut Stiilin neään.
Pois päästyäni tuomari kysyi paikallaolijoilta minkä takia minulla on dummy-liivi. Johon joku sanoi että sinne laitetaan kädet ja taas ripitettiin käytöstäni.... Jossain kohtaa tämä ripitys meni vielä, mutta tulostenluvussa meinasin jo sanoa, että anna olla jo. Ymmärsin.
Kierrettiin seuraava vajaa pari tuntia tyhjiä maastoja muilla koirilla. Tai mistä minä tiedän, luultavasti oli lintuja, mutta pakkautuneet kuusiaitaan, koska sinne ei koiria päästetty. Meidän vuorolla käytiin rantaa läpi. Ajatuksena oli ehkä sorsien löytyminen, fasaanit kun eivät vedestä hirmuisesti välitä, hajuja ei juurikaan ollut, ruoho(riista)pellot ajaettu alas, johon tuomari halusi nähdä peltohakua. Stiiliä ei ole opetettu viipottamaan omilla tavoilla ja koska kiellettiin pillin käyttö eikä näin ollen koira tiennyt olevansa hakukuviossa niin yhtätyhjän kanssahan se oli.
Pelloilta löytyi vain haukkojen raatelemia linnunraatoja.
Meidän erä jatkui samaan metsämaastoon mitkä oltiin jo kierretty - jos vaikka jotain olisi.
Useasti merkkasi (tiedän koiran liikkeen tiheentymisestä) talojen lähettyville kuusikoille ja kiersi pellon kulman kuusikot, mutta talon pihaan meno oli kielletty. Ei lintuja.
Vaihdettiin maastot. Joista saatiin viimeinen erä juuri ennnen pimeäm tuloa. Tyhjää täynnä, Peuran jälki oli ainoa (kyseinen peura lähti edellisen koiran alueelta) jonka merkkasi.
Jäimme siis ilman riistatilannetta. Riistatilanteeksi katsotaan ampumiseen johtava seisonta tai avanssi.
Jos olisin tiennyt, että koe on vain metsässä kiertelyä en olisi menny.
Koeanomuksessa kyseessä oli pelto-koe, mutta pelloilla todellisuudessa oltin vain vajaa tunti koko vajaan viiden tunnin aikana. Stiiliähän ei ole opeteettu hakemaan metsässä, koska on vahvimmillaan pellolla.
Tulokseksi jäi meille AVO 0 ja säälittävät 14p johon ainoa arvosteltava kohta oli haku. Ja taas ripitetiin ja kerrottin kuinka Stiilin haulla ei ole mitään hyötyä - missään.
Yhtään kokonaiasta riistatilannetta Stiili ei ole koskaan tehnyt, joten tulos oli mitä osasin myös odottaa, koska jäimme ilman riistaa - toki olisin riistatilanteet halunnut saada. Se olisi palkinnut koiraa. Stiili, kun tottunut kartanoilla riistamaihin. Olisi vahvistunut ajatus, että täältähän löytyy riistaa.
Olen myös ylpeä Stiilin ominaisuuksista, sillä keväällä vasta ensimmäisen seisonnan teki ja syksyllä ensimmäiset noudot. Niiden suhteen parani syksyllä, kuin viini vanhetessaan!
KAER kokeisiin saa osallistua siis myös ilman vesityöpisteitä ja tuloksen saamiseksi riistatyö voidaan tehdä kylmällä riistalla, tämä fiksu sääntö! Ei ole koiran vika jos ei saada ammuttua, kuten nyt 7 riistatilanteeseen.
Kokeen jälkeen jäi moni kysymys sääntöihin ja muiden koirien suorittamiseen kysymysmerkiksi?
Jotta riistaa saadaan olisi ampujan oltava suhteellisen lähellä koiraa. Kun kyseessä tarhafasaani on sillä taipumus juosta, joten nyt ampujan ollessa kaukana ei heillä olisi mahdollisuutta ampua riistan liikkuessa ellei koira osaisi a) selkeästi tiedottaa jotta tiedottamisen huomaa myös kaikki muutkin kuin vain ohjaaja b) koiran seisonnan ollessa niin vahva että 2-5minuutin aikana (tai jopa pidemmän) ampuja kerkeää tilanteeseen.
Riistatilanteet jotka muille koirille saatiin oli alle minuutitssa kun koiran laski vapaaksi ja alle 30m ampujasta. Lisäksi pari tilannetta oli aika epämärääisiä, riista oli(kin) koiran ja ampujan välissä ja toisessa tilanteessa mennyt "tunneliin" josta ei ollut ulos pääsyä. Muutamat koirat joutuivatkin tekemään ns tyhjänhakua jotta vaadittava (AVO luokassa) noin 1h saadaan täyteen.
Toiseksi jäi tosiaan mietiyttämään koiran nenän käyttö riistalle.
Olen tottunut SPME kokeissa, että menemme sinne mihin koiran nenä vie - ellei maastomestari toisin pyydä. Nyt koirat meni ja ohjaaja, tuomarin sekä ampuja oli täysin eri suunnassa. Oli todella hassua nähdä yhdenkin koiran seisonta kuusiaidan toiselle puolelle koiran ohjaajan, ampujan ja tuomarin ollessa muualla. Ohjaaja, kun ei tiennuyt missä koira, hän vislasi sen pois, jolloin lintu juoksi kuusiaidan reunustaa toiseen suuntaan. Mikäli ohjajaalla olisi ollut näköetäisyys koiraan hän olisi riistatilanteen saanuut mahd aikaiseksi.
Kolmanneksi jäi isoksi ajatukseksi koiran koulutus.
Koiraa saa sääntöjen mukaan kannustaa ja tsempata, mutta se miten se tehttiin oli korvia hivelevää. Olen yrittänyt itse vahvistaa sanalla "mene" avanssiin lähtöä ja tällähetkellä toimii hyvin. - paitsi juoksevat tipuset ovat pahoja, joita ei itse näe. Mutta nyt tsempattiin ja kannustettiin aikareilulla kädellä.
Viimeisenä koirien ääntely ja hallinta erien välillä oli aika kaaottista....
Koirat haukkuivat, huusivat, riehuivat remmissä eikä hermorakenteesta ollut tietoakaan tähän ei puututtu. Toki meille sanottiin, että onpa mukavan hiljainen :D
Jos nyt luit loppuun, etkä pahoittanut mieltä jokaisesta ihmetyksen osasta, niin päivä avasi paljon.
Eniten päivä avasi seisojien koulutusta, että jalostusta.
istumassa passissa Sallin kanssa 2019
Olen aina ihmetellyt GPS-pannan käyttöä, mutta nyt ymmärsin. Siinä missä itse näin koiran tekevän hakukuviota selkeästi ja ottavan joko myötä- tai vastatuulihakua niin nyt koirat juoksivat suoraan päätä metsään ja olivat siellä x aikaa. Pari kertaa ihmeteltiinkin, että missä koirat. Mikäli koirilla olisi halu pysyä jo automaattisesti ohjaajan kanssa, olisi esim tiedottamisen opettaminen helppoa. Nyt välimatkan olelssa niin iso, pääsee välimaastoon tapahtumaan mitä tahansa.
Tuomari kertoi monta kertaa, että virheitä saa tapahtua. Tottakai saa, mutta kun kyseessä on elävä riista ja ase, koiran koulutuksen taso pitäisi olla kokeissa jo sellainen, että kaikki on turvallista. Tuomari kertoikin ohjaajien kauhutarinoita. Hallinta erien välillä vaikuttaa paljon omaan erään. Tiedän, että ryhmätreenejä ei pidetä, ohjattuja noutoja ei tehdä, linjat ovat ihan utopiaa. Siinä missä riistalle meno on nopeaa ja ketterää, myös noudon on oltava samanlainen. Paljon seisojat treenavatkin vain riistan pitoa. Mehän tälläisestä saadaan aina miinusmerkit, Stiili tuo käteen ilman istumista. Kauhukuva silmissä haavakko ukkometso suussa, joka levähtää siivilleen kun koira paineistuu istumisessa :D
Mutta näillä tiedoilla ja taidoilla mennään.
Sunnuntaina käyn katsomassa mielenkiinnosta miten riistatilanteita treenataan pellolla. Olen spanielipiireistä oppinut sen, että opit haetaan alan guruilta - KVA:oiden kouluttajilta. Jos joku osaa kouluttaa KVA:n nuoresta koirasta, on hänen taidot silloin laadukkaat.
Nyt meillä on vajaa 6kk aikaa kouluttaa vesityö (AVOja VOI) kuntoon ja sitten alkaa ensikausi.
Treenilista ei ole pitkä. Se on vain erilainen siihen mitä seisojaihmiset ovat tottuneet näkemään. Tiedän, että italian kinkusta on AVO 1 ja VOI 1-tulokseen.
Tavoitteenamme on ensivuonna startata myös VOI-luokasssa <3
ensimmäinen seisonta linnulla keväällä 2019
Kävin elämäni ensimmäisessä KAER-kokeessa viime viikolla. Se oli ensimmäinen minulle, että koiralle. Perustapaan koeaamuna luin sääntöjä. Säännöt vastasit peustekstiltä SPME-sääntöjä, mutta oliko käytäntö ja toteutus muuta? Ehkä tai sitten en todellakaan osannut tulkita sääntöjä oikein.
Ensimmäinen kohta johon jo säännöissä kiinnitin huomiota, mutta todellisuus vastasi muuta oli haun laajuus ja koiran ohjaaminen.
Säännöt sanovat kohdassa 4.1. "haun tarkoitus on maastossa olevan riistan varma ja nopea löytyminen ja seisonnan saaminen sille. Kyky itsenäiseen työskentelyyn on katsottava ansioksi, mutta koiraa saa ohjata ristaa karkotttamatta käskyin, käsimerkein ja vihellyksin"
Saimme arvonnassa numeron 5/6. Koiran irti päästessä, Stiili teki hakua (myöhemmin selvisi, että tuomari ei tykännyt ollenkaan hakutavasta jolla haki - ilmoitti suoraan) ja huomasin melkopian, että nenä vie riistalle. Kallionkielekkeen alla ottikin kuusen alle seisonnnan. Kutsuin tuomarin (tämä on mielestäni todella hassu käytäntö, että ohjaja kertoo milloin koira seisoo tai tiedottaa - mielestäni tuomarin pitäisi tämä huomata. Tiedottaminen voisi olla minkälaista tahansa), että koirani seisoo johon ampuja totesi suoraan ettei aio ampua tuonne. Noh paikka oli hankala, olisi pitänyt mennä kalliota alaspäin. Fasaani juoksi ja Stiili meni 3m perään, tätä ei huomannut tuomari eikä minä vasta kun nähtiin kallionpäältä, että ensiksi juoksee kovaa lintu ja sitten koira johon annoin "istu" käskyn. Ja siihen se sitten istahti. Lintu levähti siivilleen ja kutsuin koiran.
Kehuja saatiin tottelevaisuudesta ei ollut kuulemma vähään aikaan nähnyt vastaavaa.
Jatkoin hakua johon tuoamri sanoi suoraan, että pilli pois ja anna koiran työskennellelä. Ihmettelin ja ajttelin, että tuolla maininnalla ristaa täällä varmasti olisi. Ei ollut. Ei edes hajuja.
Kolme edellistä koiraa kävivät jo samat maastot läpi, joista kaksi ensimmäistä tuli maastosta linnut suussa. Itse olin ensimmäinen, joka käveli myös kyseisessä metsässä nähden myös miten koira hakee ja käyttää nenää.
Ampuja pyysi tarkistamaan paikkoj. mikään ei ottanut Stiilin neään.
Pois päästyäni tuomari kysyi paikallaolijoilta minkä takia minulla on dummy-liivi. Johon joku sanoi että sinne laitetaan kädet ja taas ripitettiin käytöstäni.... Jossain kohtaa tämä ripitys meni vielä, mutta tulostenluvussa meinasin jo sanoa, että anna olla jo. Ymmärsin.
Kierrettiin seuraava vajaa pari tuntia tyhjiä maastoja muilla koirilla. Tai mistä minä tiedän, luultavasti oli lintuja, mutta pakkautuneet kuusiaitaan, koska sinne ei koiria päästetty. Meidän vuorolla käytiin rantaa läpi. Ajatuksena oli ehkä sorsien löytyminen, fasaanit kun eivät vedestä hirmuisesti välitä, hajuja ei juurikaan ollut, ruoho(riista)pellot ajaettu alas, johon tuomari halusi nähdä peltohakua. Stiiliä ei ole opetettu viipottamaan omilla tavoilla ja koska kiellettiin pillin käyttö eikä näin ollen koira tiennyt olevansa hakukuviossa niin yhtätyhjän kanssahan se oli.
Pelloilta löytyi vain haukkojen raatelemia linnunraatoja.
Meidän erä jatkui samaan metsämaastoon mitkä oltiin jo kierretty - jos vaikka jotain olisi.
Useasti merkkasi (tiedän koiran liikkeen tiheentymisestä) talojen lähettyville kuusikoille ja kiersi pellon kulman kuusikot, mutta talon pihaan meno oli kielletty. Ei lintuja.
Vaihdettiin maastot. Joista saatiin viimeinen erä juuri ennnen pimeäm tuloa. Tyhjää täynnä, Peuran jälki oli ainoa (kyseinen peura lähti edellisen koiran alueelta) jonka merkkasi.
Jäimme siis ilman riistatilannetta. Riistatilanteeksi katsotaan ampumiseen johtava seisonta tai avanssi.
Jos olisin tiennyt, että koe on vain metsässä kiertelyä en olisi menny.
Koeanomuksessa kyseessä oli pelto-koe, mutta pelloilla todellisuudessa oltin vain vajaa tunti koko vajaan viiden tunnin aikana. Stiiliähän ei ole opeteettu hakemaan metsässä, koska on vahvimmillaan pellolla.
Tulokseksi jäi meille AVO 0 ja säälittävät 14p johon ainoa arvosteltava kohta oli haku. Ja taas ripitetiin ja kerrottin kuinka Stiilin haulla ei ole mitään hyötyä - missään.
Yhtään kokonaiasta riistatilannetta Stiili ei ole koskaan tehnyt, joten tulos oli mitä osasin myös odottaa, koska jäimme ilman riistaa - toki olisin riistatilanteet halunnut saada. Se olisi palkinnut koiraa. Stiili, kun tottunut kartanoilla riistamaihin. Olisi vahvistunut ajatus, että täältähän löytyy riistaa.
Olen myös ylpeä Stiilin ominaisuuksista, sillä keväällä vasta ensimmäisen seisonnan teki ja syksyllä ensimmäiset noudot. Niiden suhteen parani syksyllä, kuin viini vanhetessaan!
KAER kokeisiin saa osallistua siis myös ilman vesityöpisteitä ja tuloksen saamiseksi riistatyö voidaan tehdä kylmällä riistalla, tämä fiksu sääntö! Ei ole koiran vika jos ei saada ammuttua, kuten nyt 7 riistatilanteeseen.
tarkkana, kuin porkkana 2019
Kokeen jälkeen jäi moni kysymys sääntöihin ja muiden koirien suorittamiseen kysymysmerkiksi?
Jotta riistaa saadaan olisi ampujan oltava suhteellisen lähellä koiraa. Kun kyseessä tarhafasaani on sillä taipumus juosta, joten nyt ampujan ollessa kaukana ei heillä olisi mahdollisuutta ampua riistan liikkuessa ellei koira osaisi a) selkeästi tiedottaa jotta tiedottamisen huomaa myös kaikki muutkin kuin vain ohjaaja b) koiran seisonnan ollessa niin vahva että 2-5minuutin aikana (tai jopa pidemmän) ampuja kerkeää tilanteeseen.
Riistatilanteet jotka muille koirille saatiin oli alle minuutitssa kun koiran laski vapaaksi ja alle 30m ampujasta. Lisäksi pari tilannetta oli aika epämärääisiä, riista oli(kin) koiran ja ampujan välissä ja toisessa tilanteessa mennyt "tunneliin" josta ei ollut ulos pääsyä. Muutamat koirat joutuivatkin tekemään ns tyhjänhakua jotta vaadittava (AVO luokassa) noin 1h saadaan täyteen.
Toiseksi jäi tosiaan mietiyttämään koiran nenän käyttö riistalle.
Olen tottunut SPME kokeissa, että menemme sinne mihin koiran nenä vie - ellei maastomestari toisin pyydä. Nyt koirat meni ja ohjaaja, tuomarin sekä ampuja oli täysin eri suunnassa. Oli todella hassua nähdä yhdenkin koiran seisonta kuusiaidan toiselle puolelle koiran ohjaajan, ampujan ja tuomarin ollessa muualla. Ohjaaja, kun ei tiennuyt missä koira, hän vislasi sen pois, jolloin lintu juoksi kuusiaidan reunustaa toiseen suuntaan. Mikäli ohjajaalla olisi ollut näköetäisyys koiraan hän olisi riistatilanteen saanuut mahd aikaiseksi.
Kolmanneksi jäi isoksi ajatukseksi koiran koulutus.
Koiraa saa sääntöjen mukaan kannustaa ja tsempata, mutta se miten se tehttiin oli korvia hivelevää. Olen yrittänyt itse vahvistaa sanalla "mene" avanssiin lähtöä ja tällähetkellä toimii hyvin. - paitsi juoksevat tipuset ovat pahoja, joita ei itse näe. Mutta nyt tsempattiin ja kannustettiin aikareilulla kädellä.
Viimeisenä koirien ääntely ja hallinta erien välillä oli aika kaaottista....
Koirat haukkuivat, huusivat, riehuivat remmissä eikä hermorakenteesta ollut tietoakaan tähän ei puututtu. Toki meille sanottiin, että onpa mukavan hiljainen :D
Jos nyt luit loppuun, etkä pahoittanut mieltä jokaisesta ihmetyksen osasta, niin päivä avasi paljon.
Eniten päivä avasi seisojien koulutusta, että jalostusta.
Olen aina ihmetellyt GPS-pannan käyttöä, mutta nyt ymmärsin. Siinä missä itse näin koiran tekevän hakukuviota selkeästi ja ottavan joko myötä- tai vastatuulihakua niin nyt koirat juoksivat suoraan päätä metsään ja olivat siellä x aikaa. Pari kertaa ihmeteltiinkin, että missä koirat. Mikäli koirilla olisi halu pysyä jo automaattisesti ohjaajan kanssa, olisi esim tiedottamisen opettaminen helppoa. Nyt välimatkan olelssa niin iso, pääsee välimaastoon tapahtumaan mitä tahansa.
Tuomari kertoi monta kertaa, että virheitä saa tapahtua. Tottakai saa, mutta kun kyseessä on elävä riista ja ase, koiran koulutuksen taso pitäisi olla kokeissa jo sellainen, että kaikki on turvallista. Tuomari kertoikin ohjaajien kauhutarinoita. Hallinta erien välillä vaikuttaa paljon omaan erään. Tiedän, että ryhmätreenejä ei pidetä, ohjattuja noutoja ei tehdä, linjat ovat ihan utopiaa. Siinä missä riistalle meno on nopeaa ja ketterää, myös noudon on oltava samanlainen. Paljon seisojat treenavatkin vain riistan pitoa. Mehän tälläisestä saadaan aina miinusmerkit, Stiili tuo käteen ilman istumista. Kauhukuva silmissä haavakko ukkometso suussa, joka levähtää siivilleen kun koira paineistuu istumisessa :D
Mutta näillä tiedoilla ja taidoilla mennään.
Sunnuntaina käyn katsomassa mielenkiinnosta miten riistatilanteita treenataan pellolla. Olen spanielipiireistä oppinut sen, että opit haetaan alan guruilta - KVA:oiden kouluttajilta. Jos joku osaa kouluttaa KVA:n nuoresta koirasta, on hänen taidot silloin laadukkaat.
Nyt meillä on vajaa 6kk aikaa kouluttaa vesityö (AVOja VOI) kuntoon ja sitten alkaa ensikausi.
Treenilista ei ole pitkä. Se on vain erilainen siihen mitä seisojaihmiset ovat tottuneet näkemään. Tiedän, että italian kinkusta on AVO 1 ja VOI 1-tulokseen.
Tavoitteenamme on ensivuonna startata myös VOI-luokasssa <3
Kommentit
Lähetä kommentti