Intoa uuteen vuoteen

Koirien harrastysleirit ovat aina paras tapa saada itselleen treenimotivaatiota, kun näkee muiden ongelmia ja ongelmanratkaisuja.

Viimevuoden puolella meidät valittiin Sallin kanssa FitDogin agiltiyteamiin ja nyt Pukkilassa on käynnissä Metsästysspanieleiden talvileiri, jossa kävin eilen lauantaina katsomassa koiria ja näkemässä ihania ihmisiä! Kaksi harrastamaani lajia sai siis potkun treenille.

Treenimotivaatio on kuitenkin usein hukassa, lajeissa joissa ei ilman treeniä saa menestystä.
Koostasin alle, varsinkin itselleni, vinkkejä ja ajatuksia treenimotivaation ylläpitoon!

 

Karkki ja Anna viimevuonna samaisella leirillä Tomi Sarkksien nouto-treenissä. 

Treenimotivaatio riippuu useista asioista: 

Kokematon koira 

Koiraleiri on paras keino nähdä koiria, 

Muiden koiren näkeminen auttaa aina itseään näkemään omaa koiraa paremmin. Muiden koirien tekemisestä löytää ne kohdat, joita oma koira ei osaa tai jotka osat ovat jo helppoja. On siis turha lähteä yrittämään seuraavaa tasoa, jos matalinkaan ei onnistu. 

Koulutus koostuu useasta tasosta. Mitä kokeneempi koira, sen enemmän vaikeustasoa (ongelmanratkaisua) voi sille antaa. 

Ongelma

Ongelmia on paria tyyppiä: itse ratkaistavat ja muiden ratkaistavat eli ongelmat joihin ei oma taito riitä. 

Ongelman näkeminen ja löytäminen tarvitsee kuitenkin konkreettisen asian. 

Ilman ongelman huomaamista ei sitä tule myöskään ratkaisua, paras keino tälläiseen on koe tai kisa. 

Ihmettelen aina suunnattomasti ihmisiä, jotka uusivat esteitä esim agiltiyssä. Se on aina merkki osaamattomasta koirasta. Koira, joka osaa asian ei virheitä tee. 

Koira on yksinkertainen eläin. Se tekee asiat tavalla, jotka on sille opetettu ja joista se saa hyödyn. 

Seuraava taso 

Aivan liian helposti jäämme helpoimpaan. 

Koira on liian viisas pysymään matalalla tasolla, koira tarvitsee seuraavan tason. Jos koira osaa suoran dummy-noudon osaa, vaikeustasoa pitää osata nostaa. Vaikeus tuo kuitenkin helposti ongelman esiin. Ongelman esiim tuominen palauttaa ihmisen helposti matalalle tasolle, jolloin pääsemme ongelmasta pois.....

Tavoite

Meillä on erilaisia tavoitteita, toisilla tavoitteena on vain harrastaa. 

Mitä korkeamman tavoitteen itselleen asettaa, sen haastavampaa on myös pitää omaa treenimotivaatiota mahdollisesti yllä. Tavoitteen asettaminen myös helposti luo itselleen painetta ja mieli murtuu nopeasti mikäli tavoitteita ei saavuta. Toki, korkean tavoitteen asettaminen ilman aikarajaa pitää aina tavoitteen yllä. 

Tavoite pitää osata olla siis konkreettinen. 

Tavoitteen ei tarvitse olla mestaruus, vaan se voi olla pelkkä yksi koe tai kisa. 

Tavoitteen ollessa konkreettinen myös ilo harrastamiseen säilyy. Jos tavoite murtuu, se ei murenna koko koiraharrastusfilosofiaa, vaan pitää asiat hyvällä mallilla. 

Tavoitteena iloinen koira on aina saavutettavissa, joten järki käteen myös tavoitteessa. 

 

Mikä sitten auttaa? 

Treenikaverit ovat aina paras! 

Ilman ystäviä ei monikaan viitsi treenata.

Treeniporukan on osattava tasapuolisesti kehua, että soimata, mutta tavat ja näkemykset pitää kohdata. On turha olla porukassa, jossa menetelmät eivät kohtaa. Menestyksen saaminen ruokkii aina treeniporukkaa. Ohjeiden pitää saada siis konkreettinen taso. 

Säännöllisyys. 

Mitä säännöllisempaa on treeni, sen parempi. 

Viikottaiset treenit luovat rytmin ja säännöllisyyden. 

Edellisellä viikolla opittu asia, voidaan seuraavalle viikolle jo nostaa ylöspäin. 

Kouluttajat. 

Jos treeniporukan ajatuksien pitää kohdata, pitää kohdata myös kouluttajan. 

Kouluttajalla on oltava asiaan perehtyneisyys, menestys sekä kokemus. Menestyksellä on iso merkitys lajeissa, joissa koiran koulutus on tärkeässä osassa, kuten toko tai metsästys. Agilityssä mietin aina millä rodulla kouluttaja itse on kilpaillut menestyäkseen. Kaikkien rotujen kouluttaminen menestymiseen ei ole itsestään selvyys. 

Kouluttajan pitää osata löytää virheet ja hänen pitää osata antaa niihin ratkaisu. On turhaa maksaa, jos maksettavasta osuudesta ei saa ratkaisua. Kouluttajan pitää osata ruokkia virheiden saamisesta treenimotivaatiota. Hänen pitää saada koulutettavalleen "ahaa" olemuksen, jolla koulutettava saa ideat ja ajatukset omiin treeneihin.

 

Treenimotivaatio on kasvanut itselläni taas hurjasti. 

Sallin kanssa on ihana juosta agilityä, luotamme toisiimme ja nautimme yhdessä tekemisestä. 

Stiilin kehittyminen ruokkii motivaatiota. Riman nostaminen agiltiyssä tuo suurta intoa treeniin. Maltti on kuitenkin itseni kehittämistä Stiilin osalta. Metsästyksen "skippasin", jotta koiran psyykkinen kehitys pääsee seuraavalle tasolle. Stiililtä ei samoja asioita voi vaatia, kuin mihin totuin Sallissa. 

Ookke taasen on kuin avoin kirja, jota voi rauhassa kirjoittaa omalla tavalla. Nuori koira, jonka jalostanut omista tavoitteista on huikea. Sen rakentaminen ja kirjan kirjoittaminen oopukseksi tulee olemaan hieno matka <3