Siirry pääsisältöön

Intoa uuteen vuoteen

Koirien harrastysleirit ovat aina paras tapa saada itselleen treenimotivaatiota, kun näkee muiden ongelmia ja ongelmanratkaisuja.

Viimevuoden puolella meidät valittiin Sallin kanssa FitDogin agiltiyteamiin ja nyt Pukkilassa on käynnissä Metsästysspanieleiden talvileiri, jossa kävin eilen lauantaina katsomassa koiria ja näkemässä ihania ihmisiä! Kaksi harrastamaani lajia sai siis potkun treenille.

Treenimotivaatio on kuitenkin usein hukassa, lajeissa joissa ei ilman treeniä saa menestystä.
Koostasin alle, varsinkin itselleni, vinkkejä ja ajatuksia treenimotivaation ylläpitoon!

 
Karkki ja Anna viimevuonna samaisella leirillä Tomi Sarkksien nouto-treenissä. 


Treenimotivaatio riippuu useista asioista: 


Kokematon koira 
Koiraleiri on paras keino nähdä koiria, 
Muiden koiren näkeminen auttaa aina itseään näkemään omaa koiraa paremmin. Muiden koirien tekemisestä löytää ne kohdat, joita oma koira ei osaa tai jotka osat ovat jo helppoja. On siis turha lähteä yrittämään seuraavaa tasoa, jos matalinkaan ei onnistu. 
Koulutus koostuu useasta tasosta. Mitä kokeneempi koira, sen enemmän vaikeustasoa (ongelmanratkaisua) voi sille antaa. 

Ongelma
Ongelmia on paria tyyppiä: itse ratkaistavat ja muiden ratkaistavat eli ongelmat joihin ei oma taito riitä. 

Ongelman näkeminen ja löytäminen tarvitsee kuitenkin konkreettisen asian. 
Ilman ongelman huomaamista ei sitä tule myöskään ratkaisua, paras keino tälläiseen on koe tai kisa. 
Ihmettelen aina suunnattomasti ihmisiä, jotka uusivat esteitä esim agiltiyssä. Se on aina merkki osaamattomasta koirasta. Koira, joka osaa asian ei virheitä tee. 
Koira on yksinkertainen eläin. Se tekee asiat tavalla, jotka on sille opetettu ja joista se saa hyödyn. 

Seuraava taso 
Aivan liian helposti jäämme helpoimpaan. 
Koira on liian viisas pysymään matalalla tasolla, koira tarvitsee seuraavan tason. Jos koira osaa suoran dummy-noudon osaa, vaikeustasoa pitää osata nostaa. Vaikeus tuo kuitenkin helposti ongelman esiin. Ongelman esiim tuominen palauttaa ihmisen helposti matalalle tasolle, jolloin pääsemme ongelmasta pois.....

Tavoite
Meillä on erilaisia tavoitteita, toisilla tavoitteena on vain harrastaa. 
Mitä korkeamman tavoitteen itselleen asettaa, sen haastavampaa on myös pitää omaa treenimotivaatiota mahdollisesti yllä. Tavoitteen asettaminen myös helposti luo itselleen painetta ja mieli murtuu nopeasti mikäli tavoitteita ei saavuta. Toki, korkean tavoitteen asettaminen ilman aikarajaa pitää aina tavoitteen yllä. 

Tavoite pitää osata olla siis konkreettinen. 
Tavoitteen ei tarvitse olla mestaruus, vaan se voi olla pelkkä yksi koe tai kisa. 
Tavoitteen ollessa konkreettinen myös ilo harrastamiseen säilyy. Jos tavoite murtuu, se ei murenna koko koiraharrastusfilosofiaa, vaan pitää asiat hyvällä mallilla. 

Tavoitteena iloinen koira on aina saavutettavissa, joten järki käteen myös tavoitteessa. 

 

Mikä sitten auttaa? 
Treenikaverit ovat aina paras! 
Ilman ystäviä ei monikaan viitsi treenata.

Treeniporukan on osattava tasapuolisesti kehua, että soimata, mutta tavat ja näkemykset pitää kohdata. On turha olla porukassa, jossa menetelmät eivät kohtaa. Menestyksen saaminen ruokkii aina treeniporukkaa. Ohjeiden pitää saada siis konkreettinen taso. 

Säännöllisyys. 
Mitä säännöllisempaa on treeni, sen parempi. 
Viikottaiset treenit luovat rytmin ja säännöllisyyden. 
Edellisellä viikolla opittu asia, voidaan seuraavalle viikolle jo nostaa ylöspäin. 

Kouluttajat. 
Jos treeniporukan ajatuksien pitää kohdata, pitää kohdata myös kouluttajan. 
Kouluttajalla on oltava asiaan perehtyneisyys, menestys sekä kokemus. Menestyksellä on iso merkitys lajeissa, joissa koiran koulutus on tärkeässä osassa, kuten toko tai metsästys. Agilityssä mietin aina millä rodulla kouluttaja itse on kilpaillut menestyäkseen. Kaikkien rotujen kouluttaminen menestymiseen ei ole itsestään selvyys. 
Kouluttajan pitää osata löytää virheet ja hänen pitää osata antaa niihin ratkaisu. On turhaa maksaa, jos maksettavasta osuudesta ei saa ratkaisua. Kouluttajan pitää osata ruokkia virheiden saamisesta treenimotivaatiota. Hänen pitää saada koulutettavalleen "ahaa" olemuksen, jolla koulutettava saa ideat ja ajatukset omiin treeneihin.


 

Treenimotivaatio on kasvanut itselläni taas hurjasti. 
Sallin kanssa on ihana juosta agilityä, luotamme toisiimme ja nautimme yhdessä tekemisestä. 
Stiilin kehittyminen ruokkii motivaatiota. Riman nostaminen agiltiyssä tuo suurta intoa treeniin. Maltti on kuitenkin itseni kehittämistä Stiilin osalta. Metsästyksen "skippasin", jotta koiran psyykkinen kehitys pääsee seuraavalle tasolle. Stiililtä ei samoja asioita voi vaatia, kuin mihin totuin Sallissa. 
Ookke taasen on kuin avoin kirja, jota voi rauhassa kirjoittaa omalla tavalla. Nuori koira, jonka jalostanut omista tavoitteista on huikea. Sen rakentaminen ja kirjan kirjoittaminen oopukseksi tulee olemaan hieno matka <3 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira- ja lapsiperheen auto

Taas se kävi pari viikkoa takaperin! Käytiin autokaupoilla Heikin kanssa. Tai Heikki kävi. Mua ei kiinnosta, kuin takakontti. Kuka nyt koeajoa tarvitsisi tai peruutustutkaa.
Autokauppiaat katsovat aina kieroon, kun kertovat autoista ja kyselevät koeajoa, johon aina totean: riittää kun näytät takakontin.

Tässäpä siis autopäivitys koira- ja lapsiperheelle

Meidän perhe on autojen suurkuluttajia.
Autohan on maailman paskin sijoitus ja me olemme autokauppiaan unelmia. Usein ja aina ostamassa ja uudempaan vaihtamassa.

Vuodessa saamme helposti kulumaan 40 000kilometriä. Paljon maantie- ja kaupunkiajoa, vaikka työmatkat molemmilla alle 15km/suunta. Soratietä, mutaa ja paskaa.
Paljon (isoja) koiria, lapsia, tavaraa, rattaita, marsuja ym. Koiria ei takapenkille ja koirille häkit/veräjät ym. Niistä kertyy siis tarvelistaa autoille.


Mun eka auto oli joskus -2009 iskän ostama Fiat Punto 
Iskäl tais mennä hermot, kun aina oli kinumassa kyytiä tai valitin kuinka en Puu-Käpylästä päässyt mihinkään. Äi…

Tuliko tästä liian hifistelyä??

tämä teksti kirjoitetu täysin omilla mielipiteillä ja ajatuksilla

Agility on muuttunut vuosikymmenen aikana eikä vanhassa agilityssä voi enää olla, pakko mennä eteenpäin ja kulkea valtavirran mukana. Ohjaukset ja tavat ohjata ovat muuttuneet ja koirien esteosaaminen on tullut tärkeäksi osaksi. Oli osaltaan mielenkiintoista seurata agilityn mm-kisoja Turussa ja huomata maiden välisiä eroja. Saksa oli ihan omaa luokkaa ja Suomi jäi agilitymaailman kärjestä.

Heikki siirsi hetkellisesti Hiilin mulle. Hiililtä puuttuu joitakin perustaitoja ja näiden taitojen vahvistaminen on nyt siis mun heiniä.
Rakennettavien koirien myötä, Hiilin lisäksi Ookke, olen käynyt muutamia kertoja ulkopuolisilla kouluttajille. On ollut mielenkiintoista huomata kouluttajien ajatuksista koirien perustaitojen rakentamisesta. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä muiden koirien treenaamista. Miten ihmiset rakentavat kokonaisuutta, jonka ajatuksena on viedä huipulle.


Olen aina ollut sitämieltä, että koiran kouluttami…

Mitäs me sitten?

Tapahtui mielenkiintoisia asioita. Tuli korona ja peruttiin tapahtumat. Kalenteri tyhjeni normaalista arkielämästä, kuten jääkiekosta, mutta niin tyhjeni koiraharrastamisestakin. Todella harmi. Meiltä jäi useat kivat kisat välistä, sillä tämä olisi ollut Sallille ensimmäinen kokonainen kausi. Melkein joka vuosi viimeisten vuosien aikana on ollut rikkonainen pentujen takia. Tälläiselle nyt vain ei voi mitään. 
Koronan takia peruuntui luultavimmin myös meidän kevään näyttelyt, jotka kerkesin ilmoittamaan. Olin laittanut ilmon menemään Saimaalle, Ouluun sekä Hyvinkäälle - ihan vain hyvien tuomareiden takia. Nyt nekin peruuntuivat. 
Stiili teki jonkun etukäteiskarman tähän, sillä pahin pelkoni koiran sairastumisesta kävi eilen perjantai 13.pvä toteen. Stiili sai vatsalaukun kiertymän, joka on hengenvaarallinen tila koiralle. 

Olen aina ollut todella varovainen isojen koirien syömisessä ja sen jälkeen liikkumisessa juuri kyseisen sairauden takia. Tiedän koiria, jotka eivät ole selviytyneet. N…