Siirry pääsisältöön

Mina ja koira.

Viikkotolkulla en saanut unta. Pyörin ja kierin öisin sängyssä, näin ihmeellisiä unia joista heräsin, mutta en siltikään muistanut aamulla minkä takia olin herännyt.Alitajuntani käy omaa elämää aina aktiivisesti, kun kohtaan elämässäni jotain erikoista tai erityistä. Olen vuosikaudet jo nähnyt ns. enneunia elämästäni. Usein siis nukkumaan mentäessä jo mietin jo asioita.

 

Oni aloitti oireensa syyskussa. Se nirsoili. Mahaoireita ajattelin. 
Kun mahaoireet eivät näyttäneet enää normaalilta aloitin työni pahimpaan. 

Tutkin, luin ja kyselin
Tiedustelin kaikilta mitä on vatsan alueen syöpä. 
Hyvänä koiranomistaja käytin Onin vielä lekurissakin pariin otteeseen, ehkäpä ajatuksella että kyseessä on oikeasti närästys tai vatsatauti. Kun kaikki oli kunnossa, jatkoin yöllisiä pohdiskeluja. Unet meni ja ajatus oli sekaisin. 

oireet alkavat mahataudin kaltaisina; ruoka ei maistu ja oksennusta tulee. närästyslääkkeet auttavat hetken aikaa, kunnes kunto romahtaa.  

Jäljellä ajatus viikkokausien ajan milloni kunta romahtaa ja missä kohtaa järki kohtaa oman tunnetilan. Missä kohtaa leikki Jumalaa. 

Vuosien aikana Onin sukulaisia tipahdellut vatsan syövän takia. 
Vaiettu totuus belgeistä, jonka oireet ovat koirille julmia ja tekevät pahaa omistajalleen. Jokapäiväinen ajatus että missä kohtaa yrjö lentää ruuan jälkeen ja toivon kipinää, kun koiralle maistuu ruoka. 

Onilla oli vuosia jäljellä vaikka kuinka. 10-vuotias ei ole vanha, ehkä vain numerollisesti.
Onilla elämä loppui kesken vatsan alueen syöpään, joka aiheutti vatsahaavan sekä antoi kasvainmuutokset myös pernaan. Onin elämä olisi ollut lähellä ilman päätöstäni.

Oni, Honey van het Wouwenhof.

Hätä on terveistä sukulaisista jalostettu. 
Hätän olemus muuttui myös Onin lähdöstä. Se alkoi leikkimään Stiilin ja Ookken kanssa.
Se vapautui Onin alta. Se ei tehnyt surutyötä. Se osasi olla koira. Niinpä minäkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira- ja lapsiperheen auto

Taas se kävi pari viikkoa takaperin! Käytiin autokaupoilla Heikin kanssa. Tai Heikki kävi. Mua ei kiinnosta, kuin takakontti. Kuka nyt koeajoa tarvitsisi tai peruutustutkaa.
Autokauppiaat katsovat aina kieroon, kun kertovat autoista ja kyselevät koeajoa, johon aina totean: riittää kun näytät takakontin.

Tässäpä siis autopäivitys koira- ja lapsiperheelle

Meidän perhe on autojen suurkuluttajia.
Autohan on maailman paskin sijoitus ja me olemme autokauppiaan unelmia. Usein ja aina ostamassa ja uudempaan vaihtamassa.

Vuodessa saamme helposti kulumaan 40 000kilometriä. Paljon maantie- ja kaupunkiajoa, vaikka työmatkat molemmilla alle 15km/suunta. Soratietä, mutaa ja paskaa.
Paljon (isoja) koiria, lapsia, tavaraa, rattaita, marsuja ym. Koiria ei takapenkille ja koirille häkit/veräjät ym. Niistä kertyy siis tarvelistaa autoille.


Mun eka auto oli joskus -2009 iskän ostama Fiat Punto 
Iskäl tais mennä hermot, kun aina oli kinumassa kyytiä tai valitin kuinka en Puu-Käpylästä päässyt mihinkään. Äi…

Tuliko tästä liian hifistelyä??

tämä teksti kirjoitetu täysin omilla mielipiteillä ja ajatuksilla

Agility on muuttunut vuosikymmenen aikana eikä vanhassa agilityssä voi enää olla, pakko mennä eteenpäin ja kulkea valtavirran mukana. Ohjaukset ja tavat ohjata ovat muuttuneet ja koirien esteosaaminen on tullut tärkeäksi osaksi. Oli osaltaan mielenkiintoista seurata agilityn mm-kisoja Turussa ja huomata maiden välisiä eroja. Saksa oli ihan omaa luokkaa ja Suomi jäi agilitymaailman kärjestä.

Heikki siirsi hetkellisesti Hiilin mulle. Hiililtä puuttuu joitakin perustaitoja ja näiden taitojen vahvistaminen on nyt siis mun heiniä.
Rakennettavien koirien myötä, Hiilin lisäksi Ookke, olen käynyt muutamia kertoja ulkopuolisilla kouluttajille. On ollut mielenkiintoista huomata kouluttajien ajatuksista koirien perustaitojen rakentamisesta. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä muiden koirien treenaamista. Miten ihmiset rakentavat kokonaisuutta, jonka ajatuksena on viedä huipulle.


Olen aina ollut sitämieltä, että koiran kouluttami…

Mitäs me sitten?

Tapahtui mielenkiintoisia asioita. Tuli korona ja peruttiin tapahtumat. Kalenteri tyhjeni normaalista arkielämästä, kuten jääkiekosta, mutta niin tyhjeni koiraharrastamisestakin. Todella harmi. Meiltä jäi useat kivat kisat välistä, sillä tämä olisi ollut Sallille ensimmäinen kokonainen kausi. Melkein joka vuosi viimeisten vuosien aikana on ollut rikkonainen pentujen takia. Tälläiselle nyt vain ei voi mitään. 
Koronan takia peruuntui luultavimmin myös meidän kevään näyttelyt, jotka kerkesin ilmoittamaan. Olin laittanut ilmon menemään Saimaalle, Ouluun sekä Hyvinkäälle - ihan vain hyvien tuomareiden takia. Nyt nekin peruuntuivat. 
Stiili teki jonkun etukäteiskarman tähän, sillä pahin pelkoni koiran sairastumisesta kävi eilen perjantai 13.pvä toteen. Stiili sai vatsalaukun kiertymän, joka on hengenvaarallinen tila koiralle. 

Olen aina ollut todella varovainen isojen koirien syömisessä ja sen jälkeen liikkumisessa juuri kyseisen sairauden takia. Tiedän koiria, jotka eivät ole selviytyneet. N…