Vuosi 2017

Toinen päivä tammikuuta 2018. Musta on inhottavaa miettiä aina mennyttä. Menneisyyden kelaamisessa tulee yleensä kovin haikea olo, kun muistelee kivoja asioita tai vastaavasti surulliset asiat palautuu mieleen.

Vuosi sisälsi meidän perheeseen valtavasti iloa, mutta myös tuplasti surua. Tiesin jo kauan sitten, että elämänlanka Hellun ja Siirin kanssa oli tullut päätökseen, mutta loppu oli nopea. Onnellinen kuitenkin olen siitä, että saatiin monia ihania hetkiä vielä vuodelle.

Kesäkuussa käytiin koko sakki Saariselällä kisaamassa. Ihastelen pohjoisen maisemia ja talvipakkasia, kesäisin en ole pohjoiseen monesti eksynyt, joten oli unelma päästä pohjoiseen ilman lunta.

Juostiin pitkin rinteitä koirien kanssa ja nautittiin Saariselälle sattuneesta helleaallosta, jota kesti juuri tuon viikonlopun verran <3  Juhlittiin Hellun 13v synttäreitä letuilla ja tehtiin voitto- ja tuplanollia. Saatiin kasaan onnistunut reissu koko perheen voimin,

 

 

Hellu ehti täyttää 13v ja ylläoleva kuva jäi viimeiseksi. Hellu joudutiin lopettamaan seuraavana päivänä. Kuvan ottohetkellä ei ollut pienintäkään tietoa koiran kivuista tai tuskasta. Hellu eli tuon päivän koiramaisesti eli täysillä. Nauttiin Tammelan metsistä, vesistä ja yhteiselosta pikkupoikien kanssa. Helmikuussa palasin töihin äitiyslomalta, joten loma oli odotettu vieras meidän arkeen. 

 

Heinäkuussa tehtiin roadtrippi pohjois Ruotsin kautta Tanskaan. Matkan varrella Salli sai Ruotsin AVA-tittelin ja voitti kansainvälisen agi-radan saaden cacib agin. Kansainvälisen agi-tittelin metsästys voi jatkua tänä vuonna.  

Perheen yhteinen reissu Legolandiin ja Kolmårdeniin oli ihana ja perinteitä tullaan jatkossa toistamaan. Elämyksiä meidän koko perheen kesken. 

 

Syksy alkoi reissulla Göteborgiin ja StindeBinde saapui Suomeen. 
Siiri otti Stiilin ihan järjettömän hyvin vastaan eikä kauaa mennyt, kun oli aika päästää myös Siiri. 

Stindeen jäi Siirin ominaisuuksia, joten olen varma että Hiili aikoi tarjota Heikille Hellun ominaisuudet ja Stinde Siirin. 

 

Siiri nukkuu ikiunta meidän pihalla possun kanssa. Muistan ikuisesti sen levollisen ilmeen, mutta kaipaan sitä. Itku nousee helposti edelleen. Joka ilta toivotan Siirille hyvää yötä 
Siirin pyllyn paikan on onneksi vallannut pieni apina. Tuo pylly on paras, vaikkakin haiseva :) 

 

Vuoden aikana koiraharrasteltiin aika vähän. 
Olen ihmetellyt koiraharrastamisen minimalisointia. Kaipaan välillä enemmänkin sitä, mutta olen ehkä tullut jo vanhaksi tai sitten vain lapset ja perhearki koirien kanssa on tullut ajankohtaisemmaksi. 

Metsästyskokeita saatiin vain muutamat, mutta onneksi jahtikoirina saatiin olla. 
Nautin enemmän jahtitilanteista, kuin kokeista. On ihana nähdä ihmisten sekä koiran ilmeet ja reaktiot hyvissä riistatöissä. 

Vuosi 2018 tuo tullessaan treeniä Stindelle ja Hiilille Heikin kanssa. 
Stinde saa kokea koiranäyttelykoiran elämää ja Hiili saa luukuttaa Heikin kanssa omia juttujaan. Toivottavasti Sallin saisin kisakuntoon kesän arvokisoihin. 


Pikkupojat jatkavat tulevan vuoden harrastuksissaan. Otto aikoo olla uusi Patrik Laine, Osmo keskittyy 2-vuotiaan kriisiin. Mikään ei ole hyvin eikä mikään toimi. Missään ei saa auttaa eikä mitään voi opastaa. Siinäpä siis hyviä tavoitteita tällevuodelle. 

Kommentit