Taukoa...kaikesta...tai ainakin melkein...tai jos ei sittenkään

Koira oppii myös ajattelemalla.
Tehdessää hyvän treenin ja lopettaessaan onnistumiseen, jää se koiralle viimeiseksi mieleen. Huono, epäonnistunut treeni ja vieläkin epäonnen näyttävä ohjaaja tietää myös huonoa seuraavaan treeniin.
Siksipä myös jaksottaminen on suotavaa treenikausissa.

Aiempina vuosina agilityssä tämä onnistunut loistavasti, kunnes vuoteen tungettiin EO-karsinnat sekä ranking. Hyvä jaksotus kausi jäi uupumaan. Metsästyksessä kevät on opettelua. Syksystä talveen pitäisi olla tikissä. Keväällä vahvistetaan syksystä hampaankoloon jääneitä asioita sekä opetellaan mahdollisesti uutta. Metsästyskauden aikana toki opettaa voi, mutta ne pitäisi myös ehkä olla käytössä samantien, joten onko se win-win tilanne. Paha sanoa.

Koiran fysiikka kuitenkin kesäaikaan laskee kuin lehmänhäntä :D
On lomaa, on kuumaa säätä, on ruokaa - grilliruokaa. Lihominen ja pötköttely on taattua.
Sitten kun on viileää, mennään painaa pyörällä kilometrejä ja juostaan pitkin peltoja.

Monipuoliselle harrastuskoiralle on asennettu aika kovat kriteerit olla koko vuoden tikissä.
Kesälle iskee arvokisat agilityyn, syksyn ja talven vie metsästys, kevättä kohti pitäisi käydä EO-karsinnat ja kohti kesää nostaa kisafiilistä kisaamalla ja alkukesään tehdä suurimmat kisat.
Mihin hävisi tauko ja ajattelumalli koiralle?
Juoksuisilla nartuilla saa nykyään kisata 3-luokassa. Monet kisaavat, niin tein minäkin kunnes huomasin koiran todella ison muutokset kisatessaan juoksuisena. En kisaa enää.
En halua ehkä tietää mitä koira (narttu) ajattelee juoksuisena tai valeraskaana. Me naisetkaan ei olla helppoja öljynvaihtoviikkojen aikaan, joten miksi pitäisi stressata ja luoda painetta?



Jatkoin agilityn treeniryhmäni kanssi viikko sitten kesätauon jälkeen.
Ohjaajat valittteli viiden viikon totaalitaukoa ja miettivät että mitähän tästäkin tulee??!! No, jumankekka kun kaikilla mennyt paljon asioita koteloon!!
Olivat ihmeissään, kuten myös leikisti minä, vaikka todellisuudessa tiesin että tauko tekee hyvää.
Nuori tai aloitteleva koira tarvitsee ehdottomasti taukoa! Mitä minimaalisempana treenit pitää, mitä korkeammaksi koiran vireen saa nostettua ja miten hyväksi itse saa treenin tehtyä, sen onnistuneempi suoritus on tulossa.
Hankalaksi on tehty lopettaa, juuri kun se oli niin hauskaaa ja hienoa! Kuka viitsii kääntyä takaisin, kun vasta pääsi makuun?

Luin FB:tä jossa tuttavani valitteli kuinka jo vuosia kisannut koira kiehuu, homma kusee ja kaikki menee pieleen. Treeniä normaalisti useita kertoja viikossa ja nyt oli ollut viikkoja tauolla. Koira kävi treenissä ihan kuumana eikä mikään mennyt niinkuin meni aiemmin.
...no totta hel****i se käy kuumana! Meno ja meininkin tuntuisi varmaan samanlta kuin olisi lomanjälkeen saanut 1000e palkankorotus! Tietysti sitä on intopiukeena tekemässä hommaa.

Onko se sitten se oma asenne, joka iskee henkseleitä paukutellen, eikä muista että ennen taukoa saattoi olla huono hetki ja homma saattoi levitä jo silloin? Vai eikö muista, että ennen taukoa oli isoin kisa/treenirupeama ja koira oli tottunut rutiineihin? Vai sanoiko allitajunta, että tauon jälkeen homma kyllä toimii?




Erilaisia koiria kouluttaessa taukoiluun vaikuttaa koiran  henkisen kehityksen lisäksi oma asenne sekä tavoite. Jättäessään treenit hyvää tilaan ja tietäessään heikkoudet on taukoilu helppoa. Tietää mitä on do-it listalla, mutta asiasta ei ota streissä. Tietää maksimitasonsa, mutta tietää että päämäärää varten on tavoiteltavaa.

Taukoiluun vaikuttaa myös että jaksottaa päämääränsä ja itse ole tätä agilityssä varsinkin tehnyt.
Jaksotan ratojen ja kisojen sisältöä. Kontaktit, käännökset, uudet kivat kikkailut, keppikulmat, omatoiminen estehakuisuus. Myös tavoitteesta tulee konkreettinen, kun ei ota yhtä suurta päämäärää.
Fiilis. Se on tärkein taukoilussa.
Tauolla "jäädessä" fiilis pitää tuntea. Huonoon saumaan ei voi pitää kisataukoa. Tauon pitää lähteä aina hyvästä mielestä. Feng-shuin on oltava hyvä!

Kommentit

Suositut tekstit