Siirry pääsisältöön

Flow.

 

Agility ehti parin kuukauden aikana muuttaa merkitystään. 
Olin alkanut ns vihaamaan lajia josta ennen nautin. Mikään ei tuntunut toimivan, mistään narusta vetäminen ei tuonut takaisin tyytyväisyttä. Valinnat kisoissa oli huonoja ja muutenkin niin treenaaminen kuin kisaaminenkin oli junttautunut paikoilleen. 

Parissa kuukaudessa sain Sallin kanssa pakkaa kasaan, ranking-sija nousi 100huipeilta reiluun viiteenkymppiin ja tulosta lähti tulemaan <3 
Tämä jos mikä laji vaatii menestystä ja tulostasoa, että lajista nauttii. Se on todella julmaa. 

 

Jatkuva vitonen tai hylkäys tässä lajissa aiheuttaa helposti heikon fiiliksen. Hylly on aina perseestä. Vaikka sanotaan että on hyviä hyllyjä, mutta ne vetuttaa eikä kukaan oikeasti halua lähteä ajaa 300km hylkäysten takia. 

Arvokisat taasen mittaa sitten henkistä kanttia. Viime viikonlopun Suomenmestaruudet on mielenkiintoinen paikka nähdä ihmisten henkinen kantti. Varmat voittajat ovatkin yht'äkkiä ulkona ja takaatulija jyrää. Suomi sai sunnuntaina uudet mestarit ja uusia mitalisteja. Taso on korkea ja vahva, voittaakseen on oltava huippu tai tehtävä huippusuoritukset. Ässämeissä on hassuinta, kuinka syvältä voi nousta ja korkealta tipahtaa. Ässämit ovat raaemmat kuin karsinnat. Vain kaksi rataa ja siinä se. Kotimatka voi alkaa. 365 päivää meni 40sekunnin aikana hukkaan. Kuinka julmaa. 
Kukaan ei todellisuudessa ajatellut "lähden ässämiin tekemään vitosta" Kyllä meistä jokainen haluaa voittaa tai edes sijoittua. Tai ainakin toivoa niin. 

 


Mä tein henkisiä voittoja kahden kuukauden aikana enemmän kuin viimeisen 9-vuoden aikana. Jossain vaiheessa Siirin kisauraa sain saman olotilan. Nollaa ja sijoitusta pukkas reilusti, Onilla en koskaan päässyt siihen. Sallin kanssa samaan tilaan pääsy kesti vajaa 5-vuotta. Mutta nopeasti sieltä alas tulee. Ihmisen mieli agilityssä on mystinen. 

Mä en kuitenkaan tiedä että kummasta nautin enemmän; agiltiyflowsta vai elämänflowsta siitä että kotona elää kuusi tervettä koiraa, osa agilityllä osa ei. 
Viikonloppu Saariselän maisemissa taisi viedä voiton jälkimmäiseen. 
Nautin maisemista, nautin säästä, nautin koirista. 
Agiltiyflow tuo onnen 40 sekunnin ajaksi. Tuuletuksiin maalissa, voittajaolotilaan. Elämänflow tuo onnen pitkästi aikaa. Puntarissa on kaksi vastakkaista flowta. 

Nautin nyt aglityflowsta jonka nyt sain kokea edes kahdeksi kuukaudeksi. 
Kaksi viikkoa ja mm-karsinnat. Siellä menestystä haetaan lauantailta. Sitten haetaan menestystä sunnuntaina. Mahdollisuus edes jossain kohtaa mokata, jos ensiksi on huipulla. Agilityflow on parasta jatkua vielä kuukauden.... 

Katoan  juhannuksestaTammelan mökille. Nautin elämänflosta. Otetaan tasapaino. 
Elämstä tämä lähtee ja elämä on ainutkertaista 

 

kuvat. Noora Peltonen, Johanna Koski

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira- ja lapsiperheen auto

Taas se kävi pari viikkoa takaperin! Käytiin autokaupoilla Heikin kanssa. Tai Heikki kävi. Mua ei kiinnosta, kuin takakontti. Kuka nyt koeajoa tarvitsisi tai peruutustutkaa.
Autokauppiaat katsovat aina kieroon, kun kertovat autoista ja kyselevät koeajoa, johon aina totean: riittää kun näytät takakontin.

Tässäpä siis autopäivitys koira- ja lapsiperheelle

Meidän perhe on autojen suurkuluttajia.
Autohan on maailman paskin sijoitus ja me olemme autokauppiaan unelmia. Usein ja aina ostamassa ja uudempaan vaihtamassa.

Vuodessa saamme helposti kulumaan 40 000kilometriä. Paljon maantie- ja kaupunkiajoa, vaikka työmatkat molemmilla alle 15km/suunta. Soratietä, mutaa ja paskaa.
Paljon (isoja) koiria, lapsia, tavaraa, rattaita, marsuja ym. Koiria ei takapenkille ja koirille häkit/veräjät ym. Niistä kertyy siis tarvelistaa autoille.


Mun eka auto oli joskus -2009 iskän ostama Fiat Punto 
Iskäl tais mennä hermot, kun aina oli kinumassa kyytiä tai valitin kuinka en Puu-Käpylästä päässyt mihinkään. Äi…

Tuliko tästä liian hifistelyä??

tämä teksti kirjoitetu täysin omilla mielipiteillä ja ajatuksilla

Agility on muuttunut vuosikymmenen aikana eikä vanhassa agilityssä voi enää olla, pakko mennä eteenpäin ja kulkea valtavirran mukana. Ohjaukset ja tavat ohjata ovat muuttuneet ja koirien esteosaaminen on tullut tärkeäksi osaksi. Oli osaltaan mielenkiintoista seurata agilityn mm-kisoja Turussa ja huomata maiden välisiä eroja. Saksa oli ihan omaa luokkaa ja Suomi jäi agilitymaailman kärjestä.

Heikki siirsi hetkellisesti Hiilin mulle. Hiililtä puuttuu joitakin perustaitoja ja näiden taitojen vahvistaminen on nyt siis mun heiniä.
Rakennettavien koirien myötä, Hiilin lisäksi Ookke, olen käynyt muutamia kertoja ulkopuolisilla kouluttajille. On ollut mielenkiintoista huomata kouluttajien ajatuksista koirien perustaitojen rakentamisesta. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä muiden koirien treenaamista. Miten ihmiset rakentavat kokonaisuutta, jonka ajatuksena on viedä huipulle.


Olen aina ollut sitämieltä, että koiran kouluttami…

Mitäs me sitten?

Tapahtui mielenkiintoisia asioita. Tuli korona ja peruttiin tapahtumat. Kalenteri tyhjeni normaalista arkielämästä, kuten jääkiekosta, mutta niin tyhjeni koiraharrastamisestakin. Todella harmi. Meiltä jäi useat kivat kisat välistä, sillä tämä olisi ollut Sallille ensimmäinen kokonainen kausi. Melkein joka vuosi viimeisten vuosien aikana on ollut rikkonainen pentujen takia. Tälläiselle nyt vain ei voi mitään. 
Koronan takia peruuntui luultavimmin myös meidän kevään näyttelyt, jotka kerkesin ilmoittamaan. Olin laittanut ilmon menemään Saimaalle, Ouluun sekä Hyvinkäälle - ihan vain hyvien tuomareiden takia. Nyt nekin peruuntuivat. 
Stiili teki jonkun etukäteiskarman tähän, sillä pahin pelkoni koiran sairastumisesta kävi eilen perjantai 13.pvä toteen. Stiili sai vatsalaukun kiertymän, joka on hengenvaarallinen tila koiralle. 

Olen aina ollut todella varovainen isojen koirien syömisessä ja sen jälkeen liikkumisessa juuri kyseisen sairauden takia. Tiedän koiria, jotka eivät ole selviytyneet. N…