Siirry pääsisältöön

Agilityä

 

Kiersin kahdet EO-karsinnat. Tammikuun lopulla Tampereella ja helmikuussa Vantaalla.
Tuloksilla emme juhliteen, luotimme pyhään henkeen ja teimme hyviä ratoja :) Välissä käytiin nappaamassa pari nollaa normi-kisoista. Eilen juoksin pitkästä aikaa Janakkalassa neljä rataa joista ei mainetta & kunniaa tullut. Parasta antiä oli lämppälenkeille tehdyt luoksetulon stopit sekä seuruu. Ihana kevät <3 

Mä en olisi parempaan tulostasoon edes uskonut. Kaarroksia tuli, kontaktit oli hitaat, ohjausvalinnat huonoja. Siinä missä menestystä janoavat treenaavat usein ja monipuolisesti, hinkkaan mä noin (hyvässä lykyssä) kerran viikkoon ja silloinkin noin 10 minuuttia ratatreeniä, joka tuntuu menevän nollalla läpi. 

 

Olen kaukana ajasta, kun kävin viikottain kouluttajallisissa koulutuksissa ja prosentti varmaan kisamääristä joita hinkkasin Siirin aikaan. Mä kaipaan aikaa, jolloin pystyi treenaamaan kouluttajallisessa ryhmässä ja kisaamaan kisamääriä, mutta nykypäivänä summat alkavat olemaan sellaisia ettei niihin meinaa rahat riittää. Lisäksi hallit ovat lämpimiä, jonka takia vaihdoin aikoinaan HAUllekin. Koirien kestävyys parani hurjasti kylmään halliin mentäessä. Itsekin nautin kun saan viipottaa viileässä eikä hikipisaroita tarvi napsia ekan 10 metrin jälkeen. 

Toisinaan on pakko palata lämpimään halliin, mutta en kaipaisi 15 minuutin tiivistä treeniä. 5-10 minuuttia olisi mulle passeli. Ajan myötä olen huomannut, kuinka moni asia toimiikin paremmin lyhyellä, mutta toimivalla toistolla. Mitä pidempi treeniaika, sen helpommin myös virhemarginaali nousee. Inhoan hetkeä, kun jalat piiskaa maitohapolla ja jaksaminen on huonoa, jolloin tulee väkisin puskettua, mutta kaukana se olotila on kisafiiliksestä. Paremmin homma aina sujuu, kun jalat sekä mieli on terävät ja meno rullaa. Pitäisi saada tehtyä kisanomaista ratasuorittamista, välittämättä virheistä. Voi, kun muistaisi nämä myös omille treenattaville :) 

Eilen Janakkalassa kisaessani, oli pakko pistää t-paita päälle ja koiraa nesteyttää kunnolla. Huomasin ilokseni myös, että Kouvolla parin viikon päähän saisin kisata ulkona. Ihanaa palata tuoreeseen ilmaan eikä kitua hikisissä halleissa :D Agility maistuu parhaimmalle ulkona. 

.... 

Onin käytin kk takaperin osteopaatilla. Sillä on jalan koukistaja lihas jumissa minkätakia varmaankin myös keventää. Lukiessani ihmisten päivityksiä polvien ongelmista olen tullut vahvasti siihen, että Oni kärsinyt rasitusvammasta. Onin agiura on siis taputeltu. Sen onnea on kuitenkin mahdoton kuvata. Oni saa edelleen kerran viikkoon tehdä 25-35cm rimoilla HAUlla rataa ja se nauttii siitä ihan suunnattomasti. Tuollaisen 2min vedon jälkeen se ei myöskään onnu. Mikä ilo nähdä onnellinen koira rakastamassaan lajissa ilman kipuilua.

Hätä sen sijaan on ollut tauolla ja jatkaakin taukoaan vielä hetken. Steriloin (avoleikkaus) sen 1,5vkoa sitten Ell Taikatassussa. Taikatassun kaikki lekurit on nyt testattu (y) Kati operoinut Siirin, Johanna Onin ja nyt Beate Hätän. Kyllä on laadukasta hoitoa <3 Päivässä Hätä oli kuin mitään ei olisi tehty ja viikon päästä otin sen jo remmilenkille. Ensimmäistä kertaa haava suljettiin liimalla, jonka takia se piti selkäänsä kyyryssä. Haava parani kylläkin hyvin eikä tikkejä tarvinnut siis poistaa. Nyt Hätä olisi jo ihan aksa kunnossakin. Joutuu kuitenkin odottelemaan tovin, että kisaradoille pääsee. 

Hätältä puuttuu melkein kaikki SM-nollat. Saa nähdä, että aikooko Heikki rutistaa ne kasaan. Se on niin innostunut Hiilistä ja Hiilin menosta. 
Hiili onkin ihan mahtava pikkukiituri. Sen oppimiskyky on juuri sitä mitä hain, mutta sen luonne on liian kova ollaakseen cockeri :D Hiilillä on järjetön ego, mutta sen itsevarmuus ja omatoimisuus on huikeaa. Neljännellä aksa kerralla, se teki jo 20 esteen ratapätkää eikä sillä tunnu olevan paljoa ongelmia. Tuntuu sopivan Heikin ohjaukseen todella hyvin. 

Jäljelle jäi tästä blogi-päivityksestä mummot. Ja parhaat mummot onkin, vaikka Oni aikalailla mummoa alkaa jo muistuttamaan. 

Siirin suun patti on selkeästi pienentynyt. Siiri sai lisäksi tyylikkään näyttelyturkin (ajele koira muuten, mutta jätä helmat) ja ajaelun jälkeen en patteja löytänyt. Olenkin mummot ajanut säännöllisesti juuri tämän takia, jotta löytäisin kasvaimia tai patteja. 
Hellu sensijaan teki taas valeraskauden. Petää öisin Oton ja Osmön sängyt ja piilottelee kaikki lelut. Välillä jopa näyttää siltä, että synnyttäisi. Toivottavasti ei :D 

Me täällä odotellaan kevättä. Oikein ihanaa viikkoa <3 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira- ja lapsiperheen auto

Taas se kävi pari viikkoa takaperin! Käytiin autokaupoilla Heikin kanssa. Tai Heikki kävi. Mua ei kiinnosta, kuin takakontti. Kuka nyt koeajoa tarvitsisi tai peruutustutkaa.
Autokauppiaat katsovat aina kieroon, kun kertovat autoista ja kyselevät koeajoa, johon aina totean: riittää kun näytät takakontin.

Tässäpä siis autopäivitys koira- ja lapsiperheelle

Meidän perhe on autojen suurkuluttajia.
Autohan on maailman paskin sijoitus ja me olemme autokauppiaan unelmia. Usein ja aina ostamassa ja uudempaan vaihtamassa.

Vuodessa saamme helposti kulumaan 40 000kilometriä. Paljon maantie- ja kaupunkiajoa, vaikka työmatkat molemmilla alle 15km/suunta. Soratietä, mutaa ja paskaa.
Paljon (isoja) koiria, lapsia, tavaraa, rattaita, marsuja ym. Koiria ei takapenkille ja koirille häkit/veräjät ym. Niistä kertyy siis tarvelistaa autoille.


Mun eka auto oli joskus -2009 iskän ostama Fiat Punto 
Iskäl tais mennä hermot, kun aina oli kinumassa kyytiä tai valitin kuinka en Puu-Käpylästä päässyt mihinkään. Äi…

Tuliko tästä liian hifistelyä??

tämä teksti kirjoitetu täysin omilla mielipiteillä ja ajatuksilla

Agility on muuttunut vuosikymmenen aikana eikä vanhassa agilityssä voi enää olla, pakko mennä eteenpäin ja kulkea valtavirran mukana. Ohjaukset ja tavat ohjata ovat muuttuneet ja koirien esteosaaminen on tullut tärkeäksi osaksi. Oli osaltaan mielenkiintoista seurata agilityn mm-kisoja Turussa ja huomata maiden välisiä eroja. Saksa oli ihan omaa luokkaa ja Suomi jäi agilitymaailman kärjestä.

Heikki siirsi hetkellisesti Hiilin mulle. Hiililtä puuttuu joitakin perustaitoja ja näiden taitojen vahvistaminen on nyt siis mun heiniä.
Rakennettavien koirien myötä, Hiilin lisäksi Ookke, olen käynyt muutamia kertoja ulkopuolisilla kouluttajille. On ollut mielenkiintoista huomata kouluttajien ajatuksista koirien perustaitojen rakentamisesta. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä muiden koirien treenaamista. Miten ihmiset rakentavat kokonaisuutta, jonka ajatuksena on viedä huipulle.


Olen aina ollut sitämieltä, että koiran kouluttami…

Mitäs me sitten?

Tapahtui mielenkiintoisia asioita. Tuli korona ja peruttiin tapahtumat. Kalenteri tyhjeni normaalista arkielämästä, kuten jääkiekosta, mutta niin tyhjeni koiraharrastamisestakin. Todella harmi. Meiltä jäi useat kivat kisat välistä, sillä tämä olisi ollut Sallille ensimmäinen kokonainen kausi. Melkein joka vuosi viimeisten vuosien aikana on ollut rikkonainen pentujen takia. Tälläiselle nyt vain ei voi mitään. 
Koronan takia peruuntui luultavimmin myös meidän kevään näyttelyt, jotka kerkesin ilmoittamaan. Olin laittanut ilmon menemään Saimaalle, Ouluun sekä Hyvinkäälle - ihan vain hyvien tuomareiden takia. Nyt nekin peruuntuivat. 
Stiili teki jonkun etukäteiskarman tähän, sillä pahin pelkoni koiran sairastumisesta kävi eilen perjantai 13.pvä toteen. Stiili sai vatsalaukun kiertymän, joka on hengenvaarallinen tila koiralle. 

Olen aina ollut todella varovainen isojen koirien syömisessä ja sen jälkeen liikkumisessa juuri kyseisen sairauden takia. Tiedän koiria, jotka eivät ole selviytyneet. N…