Siirry pääsisältöön

Vuosi 2017 alkoi

Vuoden ensimmäinen päivä. 364 päivää vuotta 2017 jäljellä.
Monille tulevan vuoden miettiminen, lupaukset ja tavoitteiden asettaminen on tärkeää. Mä joskus tavoitteita mietin, mutta todellisuudessa ne saattoi ylittyä tai jäädä ihan totaalisti pimentoon, niin lopetin ne hommat siihen. Lupauksia en pysty pitämään, joten pysyn aina realistisena.

Vuonna 2017 aion parantaa tapani....
- ....äänen korkeudessa. "Miten pienestä ihmisestä voi lähteä noinkin paljon ääntä" on usean henkilön kommentti. Puhun paljon ja melko kovaa....niin lapsille, kuin koirillekin. Valitettavasti tämä tapa tarttunut myös lapsiin...

  
Näin ne kuulkaas Derbyssä 2016 kaikki asettuivat riviin kun täti käski :D 

- ....olemalla tasapuolinen kaikille perheenjäsenille; koirille ja perheelleni. Talven lumia odotan, jotta pääsisin Oton kanssa laskemaan Messilän mäkiä ja muumimobiili odottaa kevään reissuja eikä ketään jätetä niillä reissuilla kotiin. 

- ja päästä katsomaan Oton treenit säbässä, että fudiksessa, niin viikonloppuisin kuin arkisin. Vanhempien läsnäolo on tärkeintä mitä lapsi voi toivoa <3 Tämä siis ei ole kenellekään varmaan yllätys... 

 

- ...ja saada säädettyä kalenteriani, jotta voin olla viikonloppuja mökillä
- ...ja olla stressaamatta ja oppia rentoutumaan. 
- ...ja tehdä yhteisiä treenejä Heikin kanssa. 

Viimeistä tapojen parantamista ei tarvinnut kauaa odottaa.... vain 8-tuntia puolen yön jälkeen. 

 

Käytiin jo viime vuoden puolella katsomassa "tilannekatsausta" ja tänään käytiin uudelleen. 
Hiili täytti 8kk joulukuussa ja Heikki rakentanut koiraan suhdetta Hiilin kanssa keskenään. En tiedä oikein tarkalleen miten, mutta se näyttää toimivan. Itse Hiiliä ns. koulutan vain lenkillä, mutta meillä koirat elää kurissa, mutta vapaudessa. Lenkillä ollessa, koirat ovat aikalailla "vapaa" käskyllä. Tavat lenkilläkin, mutta aivot saa laittaa narikkaan, joten eipä sitä mun kouluttamista kouluttamiseksi voi kutsua.

Viime kerralla vaikeinta Hiilille oli dummy-palautukset. Meni virtaviivaisesti dummylle, nosti, mutta tiputti muutaman metrin jälkeen. Nyt ei mitään ongelmaa <3 Vauhdilla dummylle, nopea pakkaus ja yhtä vauhdilla takas isin syliin. Hiili on todella läheisyyden hakuinen Heikkiä kohtaan. (mikä on outoa, koska jos joku muu sitä halaa, se saattaa ns. näykkäistä) jonka takia ollaan otettu palautukset syliin. Tokokapulat tuo perusasentoon ja dummyt laitetaan perusasentoon sitten ajan kanssa. 

Olen dummylle lähdöt tehnyt periaattessa 50-50 tekniikalla. 50 hakee Salli (juu, äiti näyttää mallia) ja toiset 50 vuorotellen Heikki ja Hiili. Sallin käyttöä olen tehnyt Hiilille tarkoituksella, koska on vanhvasti "äitin tyttö". Pahin häiriö Hiilille on treeneissä, ylösajoon tapahtuva omatoiminen (!!!) pysähtyminen ja Sallin lähetys noutoon pitkältä. Salli yleensä odottelee n.50m takana ja juoksee näin ollen mun, Heikin ja Hiilin ohi. Hiilin tottelevaisuus ja Heikin katse (joka haluaisin vilkuilla Sallia) koetuksella. Loistavaa häiriötä siis molemmille :D 

  

Hiilin haku on ihanan pentumaista <3 mutta kuitenkin kovin rohkeaa ja omatoimista. Ojien ylitykset ei tuota ongelmaa eikä irtaantuminen ohjaajasta. Kuitenkin sallimaisesti tuijottaa koko ajan ja käskyllä juoksee samantien viereen. Kokeiltiin jo viimeksi "istu" käskyllä ylösajoja dummyn lentäessä. Toimi täydellisesti. Tänään sitten kokeiltiin uudelleen ja perinteisesti Heikki ei ollut ihan kartalla, joten pysähtymisistä tuli totaalisti omatoimisia Hiilille. Heikki ei siis tajunnut dummyä eikä kerinnyt sanoa istu tai puhaltaa pilliin(kään). Mikä ihanuus <3 

Pilliä ollaan otettu vain käännösmerkkeihin. 

Heikkiä ja Hiiliä on ollut ihana auttaa. 

 

 

Mitäs muuta? 

Ilmoittauduin loppiaiseksi Janakkalaan kisaamaan. 
En ole aksassa ollut kisaamassa sitten miesmuistiin! Kirjoitin lokakuun postauksessa, että "marraskuussa kisataan sitten urakalla". Nojustjoo! Samalla tipahdettiin Sallin kanssa EO-rankingissa aikalailla, kun ei kisattu, saatikka sen myötä mitään nolliakaan saatu. Nyt ollaan sijalla 157 ja 160 koirakkoa pääsisi Tampereen karsintaan. Jos ilmoittaudun, niin ainakin saadaan lähteä hyvältä lähtöpaikalta, menee nimittäin käänteisessä järjestyksessä. 

 

Morgan on meillä lisäksi pariviikkoa hoidossa. 
Marko on edelleen yhtä hauska, kuin aiemminkin. Juoksee päin (pelästyin aikalailla, kun pamautti suoraan kohti keinun metallista tukijalkaa) ja leikittää tytärtään. Vaimo sille säännöllisesti pataan antaa, joten Sallin "vaikeasti tavoiteltavissa" oleva asetelma ei ole muuttunut mihinkään sitten vuoden 2016 :D 


 
isä ja tytär 

 

Siiri on voinut hyvin. Pelästyin kyllä juuri ennen joulua, että nytkö se lähtee, kun ensimmäistä kertaa 13-vuoteen ei ruoka maistunut. Kaiken mitä laittoi suuhun, yrjösi pois eikä aamuruoka meinannut alas mennä. Onneksi vaiva meni ohi ja nesteet alkoi iltaan mennessä pysymään sisällä, enkä lähtenyt viemään päivystykseen nesteytykseen. Onilla oli myös mystisiä vatsaoireita, jotka menivät yhdellä yrjöämisellä ohi, joten uskoisin ollleen samaa. 

Surullista katsoa kuitenkin Siirin suuhun. Koloa hampaan alla on enemmän....tai ainakin niin musta tuntuu. Lisäksi, kun uskotaan että se on syöpä ja tutullani on syöpä, niin ajatus sen sanomisesta ääneen tai mielessä puistattaa oloani.

Voi kumpa vuosia meillä vielä olisi <3 

   

Oni saanut aamuihin uuden sloganin "oletkos syönyt tänään Ärrimurri-muroja?"
Siitä on tullut ihan hassu örisijä, mutta samalla pehmentynyt Ottoon ihan totaalisti....menihän siihen vaivaiset 6-vuotta :D Se istuu Oton sylissä ja odottaa rapsutuksia tai vessassa tökkää Ottoa niin, että O tippuu pönttöön. Mitä siis se keksii ensivuonna Osmolle, jonka yli toistaiseksi voi ihan pokkana kävellä. Osmo kylläkin pehmittää Onia niskahieronnalla <3 

 

Ihana vuosi 2017. Mä niin toivon sitä. Mä tiedän, että surua kohtaan, enkä sille voi mitään. Suru vahvistaa ja lähentää. Toivon vain terveyttä ja hyvää mieltä. Niistä ne aiemmatkin vuodet on tehty. 

Hyvää vuotta 2017. 
Sanna, Heikki & lapset. Niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin <3 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira- ja lapsiperheen auto

Taas se kävi pari viikkoa takaperin! Käytiin autokaupoilla Heikin kanssa. Tai Heikki kävi. Mua ei kiinnosta, kuin takakontti. Kuka nyt koeajoa tarvitsisi tai peruutustutkaa.
Autokauppiaat katsovat aina kieroon, kun kertovat autoista ja kyselevät koeajoa, johon aina totean: riittää kun näytät takakontin.

Tässäpä siis autopäivitys koira- ja lapsiperheelle

Meidän perhe on autojen suurkuluttajia.
Autohan on maailman paskin sijoitus ja me olemme autokauppiaan unelmia. Usein ja aina ostamassa ja uudempaan vaihtamassa.

Vuodessa saamme helposti kulumaan 40 000kilometriä. Paljon maantie- ja kaupunkiajoa, vaikka työmatkat molemmilla alle 15km/suunta. Soratietä, mutaa ja paskaa.
Paljon (isoja) koiria, lapsia, tavaraa, rattaita, marsuja ym. Koiria ei takapenkille ja koirille häkit/veräjät ym. Niistä kertyy siis tarvelistaa autoille.


Mun eka auto oli joskus -2009 iskän ostama Fiat Punto 
Iskäl tais mennä hermot, kun aina oli kinumassa kyytiä tai valitin kuinka en Puu-Käpylästä päässyt mihinkään. Äi…

Tuliko tästä liian hifistelyä??

tämä teksti kirjoitetu täysin omilla mielipiteillä ja ajatuksilla

Agility on muuttunut vuosikymmenen aikana eikä vanhassa agilityssä voi enää olla, pakko mennä eteenpäin ja kulkea valtavirran mukana. Ohjaukset ja tavat ohjata ovat muuttuneet ja koirien esteosaaminen on tullut tärkeäksi osaksi. Oli osaltaan mielenkiintoista seurata agilityn mm-kisoja Turussa ja huomata maiden välisiä eroja. Saksa oli ihan omaa luokkaa ja Suomi jäi agilitymaailman kärjestä.

Heikki siirsi hetkellisesti Hiilin mulle. Hiililtä puuttuu joitakin perustaitoja ja näiden taitojen vahvistaminen on nyt siis mun heiniä.
Rakennettavien koirien myötä, Hiilin lisäksi Ookke, olen käynyt muutamia kertoja ulkopuolisilla kouluttajille. On ollut mielenkiintoista huomata kouluttajien ajatuksista koirien perustaitojen rakentamisesta. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä muiden koirien treenaamista. Miten ihmiset rakentavat kokonaisuutta, jonka ajatuksena on viedä huipulle.


Olen aina ollut sitämieltä, että koiran kouluttami…

Mitäs me sitten?

Tapahtui mielenkiintoisia asioita. Tuli korona ja peruttiin tapahtumat. Kalenteri tyhjeni normaalista arkielämästä, kuten jääkiekosta, mutta niin tyhjeni koiraharrastamisestakin. Todella harmi. Meiltä jäi useat kivat kisat välistä, sillä tämä olisi ollut Sallille ensimmäinen kokonainen kausi. Melkein joka vuosi viimeisten vuosien aikana on ollut rikkonainen pentujen takia. Tälläiselle nyt vain ei voi mitään. 
Koronan takia peruuntui luultavimmin myös meidän kevään näyttelyt, jotka kerkesin ilmoittamaan. Olin laittanut ilmon menemään Saimaalle, Ouluun sekä Hyvinkäälle - ihan vain hyvien tuomareiden takia. Nyt nekin peruuntuivat. 
Stiili teki jonkun etukäteiskarman tähän, sillä pahin pelkoni koiran sairastumisesta kävi eilen perjantai 13.pvä toteen. Stiili sai vatsalaukun kiertymän, joka on hengenvaarallinen tila koiralle. 

Olen aina ollut todella varovainen isojen koirien syömisessä ja sen jälkeen liikkumisessa juuri kyseisen sairauden takia. Tiedän koiria, jotka eivät ole selviytyneet. N…