Kesä 2016

Elokuusta mennään enää viimeistä viikkoa, joten kesä taitaa olla ohi. Ainakin niinkuin kalenterin merkintöjä katsellen.

Meillä oli ihana kesä <3 Kesään mahtui myös hieman erilaisia hetkiä, kuten Hätän katoaminen, mutta onneksi saatiin onnelliset loput ja saimme jatkaa vuotta koko perheen voimin.

 

Alkukesä vietettiin paljon mökillä Tammelassa, Portaan kylässä. Maattin pikkupoikien kanssa kumiveneissä ja kumipatjoilla Kuivajärven rannassa. Siiri & Wäinö uivat liivit päällä - Siirihän meinasi ennen juhannusta hukkua järveen, kun ei malttanut jättää veteen heitettyjä dummyjä. Osmo manducasta laiturille ja vaatteet päällä veteen pelastamaan mummoa :D Eipä uinut mummo enää ilman liivejä sinä kesänä. Liivit päällä se kävi lenkillä(kin) jos vaikka vahingossa menisi uimaan!! 

Oltiin mietitty (tai minä olin miettinyt) kesäloma trippiä pohjoiseen jo pitkään. Totesin Heikille, että ainoa vaihtoehto lähteä tällä jengillä on hankkia matkailuauto. Etsin sellaista pitkään. Useita oltiin jo ostamassakin, mutta jokin ei mielyttänyt kuitenkaan. Miseva-liikkeestä sitten haimme päivää ennen lähtöä (ai, miten niin meni tiukille?) Sunlight T63:en. Auto maistui meille alle 8m pituuden, takatilan ja fiksun sisäratkaisun takia. Lisäksi Hiivatti oli jättänyt traumat eikä haluttu Ducatoa alle. Niinpä alla kulkee Transit. Muumimobiiliksi ristitty pääsi tulikokeeseen seuraavana päivänä tulostaan. 

  



Koirat rakastavat matkailua <3 ja lapset nauttivat autossa istumisesta, joten 2600km meni kevyesti. 
Ajatuksena oli; matka josta koirat sekä lapset nauttivat. Leirintäalueet lenkkimaastojen kupeeseen ja lapsille tekemistä. Loppujen lopuksi valittiin Heikin kanssa ne kalleimmat leirintäalueet; Yyteri, Kalajoki sekä Nallikari. Halvemmallakin olisi siis leirintäalueiden puitteissa päässyt. 

Yyteriin mentiin ensiksi. Ennen leiriytymistä käytiin Yyterin koirarannalla, joka 3-5km leirintäalueesta. Koiria oli paljon rannalla, mutta yllättävän nätisti kaikki sulautuivat keskenään. 

Yyteristä ajatus oli mennä Tropiclandiaan Vaasaan, mutta lauantain kisa-aikataulu Sievistä ajatutti meidät suoraan Kalajoelle. Kalajoki oli lapsille ihana, mutta koirille tosi huono :( Alue oli rakennettu täyteen ja lisää oli tulossa, joten lenkkimaastot (vapaana pitoon) olisi pitänyt ajoittaa ennen aluetta tai alueen jälkeen. Tyydyttiin siis Kalajoen koira-aitaukseen, jossa vielä kaikenlisäksi oli lasia. 

 

Isot koirat nauttivat alueista suunnattomasti. Nukkuivat päivät asuntoauton ulkopuolella ja ihmettelivät aluetta. Ihmiset oli kummissaan, kun koiria vain putkahteli auton uumenista :D 

Matkailuautoilu on yleisesti mukavaa! Se on sellaista "sopu tilaa antaa" matkailua. Monia asioita pitää hieman aina priorisoida; missä syöttää lapset, missä koirat. Miten ulostaudutaan autosta ilman kamalaa showta klo 06.00 ym. Hyvin me kuitenkin selviydyttiin ja ensi kesälle suunnitelmissa matka Eurooppaan. Autoilu kannattaa varsinkin isommalla jengillä. Alle tonnilla ei oltais varmaan tätä trippiä tehty hotellimaksuilla ihmisten ja koirien osalta....

 
Hätä & pikkupojat katselmassa aamun lasten ohjelmia....tai Hätällä taitaa olla live-kuvaa :) 

 
Wäinö & Hellu nukkuivat yönsä Oton vieressä. Ranuan yössä lämpötila oli +6:ssa, niin Otolla oli kuulemma ollut lämmin yö meihin muihin verrattuna. 

Kalajoelta matka jatkui SIevin aksakisoihin, joissa korkeinta rimaa ylläpiti Hätä kahdella vitos tuloksella ja nopeimmalla ajalla. Sallille tulokseksi nopea vitonen hypäriltä ja pari hyvää hylly rataa. 

Sieviin jäi Hätä astutukseen ja me suunnattiin ylöspäin kohti Oulua. 
Ouluun meidät majoitti Tiina & Juha. Tornioon meidät majoitti Kalle & Jenni. Torniosta tulikin äkkilähtö alas, kun Hätä katosi SIevin Asemakylän metsiin. Muumimobiili otti reilut 500km lisäkilometreja mittariin Hätän löytyessä jo samaisena päivänä!

Mä en tiedä, että olenko mä jotenkin "sekaisin" vai mitä, mutta jotenkin olin asennoitunut pahimpaan enkä päässyt panikoimaan. Tunteet purkautui vasta pari päivää myöhemmin kamalaan itkukohtaukseen keskelle Nallikaria. Matkalla Sieviin Torniosta ehti soittaa monta puhelua ja ajatuksissa ehti vilistä suden syömä, josta valkoinen nahkapanta jäljellä tai VR:n junan runnoma Hätä. 
Tunne, kun näkee koiran kävelevän neljällä jalalla, tyytyväisen oloisena oli mahtava. Jätän sen mielikuvan päähäni <3 


Sievistä ajettiin takaisin ylös Ranualle. Näkymät yöaikaan pohjoisen tiellä ovat hienoja. Harmikseen näkymät näki vain Heikki ja osittain minä :) Lapset ja koirat näkivät ihan muita maisemia unissa. 

Ranualla kierrettiin ihmisten voimin eläinpuisto. Ihana paikka pitkospuineen ja eläimineen, jotka näki kaikki. Jääkarhut tyytyivät heiluttelemaan vain tassuaan meille. Koirat, varsinkin Hätä latasivat akkuja autossa meidän ollessa puistossa. 

 


 


Ranualta matka jatkui vielä Tornioon ja Torniosta Oulun Nallikarille yöksi. 
Edenistä matka taittui kotia kohti DVD:n, värityskirjojen ja musabingon vauhdittamana. AJatuksena oli jäädä vielä yhdeksi yöksi matkan varrelle, mutta ajatus tilasta ja talon maalauksesta kutkutteli. Niinpä ajoimme kotiin. 

.... 

Syksy tekee tuloaan jo metsästyksen puitteissa. 
Kyyhkyjahtiin päästiin Sallin kanssa jo aloituspäivänä. Jos joku sanoo metsästyksen olevan rentouttavaa harrastamista - on väärässä :D 03.30 herätys, tunnin ajo passiin. Kuumat kaakaot rinnuksille passissa (kyyhkyhuppy tuoksuu nyt kaakaolle), silmissä tulitikut, ettei vain missaa ja takaisin kotiin muiden vasta miettiessä päiväänsä :) 

Saalista tullut, Salli onnellisena noudoista. 
Toinen jahtipäivä koostui maastosta, jossa ei itselläni ollut hajuakaan koiran sijainnista. Omia varpaitakaan ei siinä ryteikössä nähnyt, saatikka 30m ollutta koiraa. Salli oli elementissään tiheässä hakkuumaastossa. Yksi lintui jäi ilman noutoa, mutta se(kin) varmaan haavakkona lentänyt korkeisiin puihin. 
Kolmas päivä koostui helteestä ja laskeutuneesta hernepellosta. Yhdeksästä linnusta vain yksi oli kuollut, muut haavakkoja. Salli pakkas ja toi linnut siististi passiin. Viisastuneena trimmasin koiran; ajoin kainalot, korvantaustat ja sisäreidet. Herneen siemeniä vain korvissa, jotka karstalla lähti. Vielä, kun hajun saisi pois, niin vóila! Mätäkala haisee Caddyssa vieläkin :D 

 


....ei harrastamista ilman agiltiyä. 

Uudenmaan piirinmestaruuksista tuloksena toiseksi nopein nolla 2./56. puomin seisottamisella ja nopea hypäri huonoilla rytmeillä, jonka "ansiosta" tuli 10. 
Helsingin Seudun PM:n joukkueessa tosi paska hylky. Jos jokin alkanut vituttamaan nykyään, niin huonot ohjaukset aksassa. Uudet kriteerit saapui karsintoihin ja EO:n ja jotenkin se nostanut kisaviettiä (ilmoitin 7 rataa viikonlopullekin) ja huonot ohjaukset alkanut kyrpimään :( Tää on jotain mun henkistä mentaalitreeniä vissii, koska aiemmin en ole tälläistä "kokenut". Siirin kanssa parhaimpina vuosina mentaaliin auttoi varma tulosvarmuus, nyt tämä voitonhimo. 

Kommentit

Suositut tekstit