Iso lauma, iso perhe.

 

Näiden ihanuuksien minimuurahaiset toivottavasti saapuvat parin-kolmen päivän sisään maailmaan. 
Hossing-blogiin päivitettykin lisää tietoa, joten pyhitetään tämä päivitys muulle, kuin pentuasioille. 

Moni usein kyselee miksi meillä on NIIN paljon koiria. Ja varmasti yksi muurahaisen lapsista meille jää myös. Sitten meillä on taas ENEMMÄN koiria. 
Olen aika usein miettinyt samaa. Muiden silmissä lukumäärämme on varmasti suuri. Omassa näkökulmassa aika normaali. 

Keittiön pöydän ääressä, tällähetkellä istuessani katselen lukumäärää....näen vain kaksi. Hellu makaa (kamalassa valeraskaudessaan pesässään) sohvankulmalla ja Sallin tunnollisesti varpaiden päällä pöydän alla. Wäinö makaa 20h portaiden alla, Siiri yläkerran vierashuoneen pedillä (150cm leveä futon-patja) tai sitten vaatehuoneessa, mekkorekin alapuolella isolla Ikean rahilla. Belgit nauttivat keväästä ja nukkuvat koirapihan terassilla tai kaivamassaan hiekkakuopassa. 

 

 

Koirat ovat, varsinkin mulle ihan äärimmäisen rakkaita. Heikki ehkä elää enemmän "fiilispohjalla", mutta jo itse matkat ajattelen aina koirien tai lasten ehdoilla. Siksipä inhoan ulkomaanreissuja lentokoneella, kun koiria ei voi ottaa mukaan... Iltaisin ja öisin sängyssä huomaa Heikin & mun eron. Heikki nukkuu omassa ylhäisyydessää, kun mun puolelle lapannut kasa koiria ja itselläni on 5cm x 5cm tila, toinen jalka vielä roikkumassa lattialla....

Mä olen aina ollut kova siivoamaan. Lapsuudessani talo oli aina tip-top kenkiä myöten ja siihen pyrin edelleen. Imuri käy päivittäin ja lattiamoppi 2-4 kertaa viikossa. Äitini aina sanoi, "jos et halua eläinallergiaa, pare siivota". Sama pätee edelleen, varsinkin maata nuohoavan Osmon suhteen. Petivaatteet meillä tuulettuvat lapsia myöten päivittäin. Taaperoikäisten sänky kuuluu taaperoille. Oton sänkyyn saa jo mennä, koska tilaa riittää enää jalkopäähän. 
Nautin, kuten koiratkin, siisteydestä. Hyvä esimerkki on, kun ystäväni saapui aikakauan sitten vanhaan asuntoon ensimmäistä kertaa. Hän tunnusti talon nähdessään, että kuvitteli siellä haisevan likainen koira tai tavaroiden olevan hujanhajan....

 

Koirien hyvinvointiin meidän perheessä kuuluu oma-aika. Meillä koirat saavat rauhan olla rauhassa. Vaikka menoa ja meininkiä - sekä kovaäänisyyttä löytyy, nukkuva koira saa nukkua. Koirilla on omat pedit ja sohvalle/sängylle saa mennä. Koira kestää ihmisen läsnäolon, mutta koira saa nukkua & olla rauhassa.  

Koirat ovat 99% myös siistejä. Ne pestään ja harjataan säännöllisesti. Pesujen jälkeen ne myös föönataan kuiviksi. Siinä missä itse tykkään siisteydestä, on koirillakin siihen etuoikeus. 

Mutta miksi rodut. 
Belgi ja cockeri ovat samanlaisia vain eri kokoluokissaan. Molemmat rakastavat pehmeyttä sohvilla, sängyissä. Molemmat ovat ahneita ja molemmilla aivan karseat ruoka- ja juomatavat :D Molemmissa riittää virtaa vaikka muille jakaa, mutta molemmat kuorsaavat sikeästi. Lenkeillä ne saattavat kulkevat omia teitään jos saavat, mutta äitiä tulee ikävä jos näköpiiristä katoaa. Kouluttautuvat helposti. Niille voi tehdä vikoja, viat korjaantuvat helposti oikeanlaisesta palkkauksesta. Ovat suopeita. Tulevat juttuun. Nauttivat yhteisestä ajasta. Rakastavat perhettään, kuten minä rakastan niitä. 

...vesikoira on asia erikseen ;) 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira- ja lapsiperheen auto

Elämän päiväkirja

Tuliko tästä liian hifistelyä??