Päivitys Onille

Koska Oni ei ole saanut aikoihin päivitystä, tämä tulee Onille. Kohta 8-vuotiaalle veteraanille, joka löytänyt rakastamansa lajin ilon usean vuoden jälkeen.

Mä en edes tykänny belgeistä saatikka ajatellut koskaan omistavani sellaista. Ajatus muuttuu ja onneksi muuttuu. Sain koiran ihan puskista ja Onista tuli äärimmäisen rakas ja paras kaveri. Belgi on tuhannen varma kaveri. Tuhannen luotettava ohjauksissa. Aina tuijottamassa ja odottamassa seuraavaa käskyä.
Olen onnekas Onista.

Oni tuli mulle ihan puskista ja puolivahingossa.
Belgiasta oli saapunut reilu 6kk aiemmin belgityttö, jolle pysyvää kotia ei ollut löytynyt. Satuin avaamaan suun oikeaan aikaan ja Oni muutti meille.
2008 joulukuun messarin näyttelyn yhteydessä Oni muutti luokseni.

























Tulen aina muistamaan sen hetken, kun sain Onin remmiin ja lähdettiin kävelemään Sallan ja Onin kanssa kohti Käpylän kotia messarin yläparkkikselta. Vastassa oli isot metalliportaat jotka olisivat alle vartissa ulos messarin alueelta ja kotiin. Oni oli toistamieltä metalliportaista... Vaihtoehtona oli pakottaa tai kantaa koira. Päätettiin vaihtaa suunnitelmaa ja kiertää 30min lenkki messarin takakautta ramppia pitkin.
Seuraava muisti on keskeltä Mäkelänkatua, kun suojatietä ylittäessä koira paskoo keskelle tietä....

Vanhaa blogia lueskellessani on ollut hauska lukea useita teksteja Onin omituisesta käytöksestä, jolle kuitenkin aina on jälkikäteen tullut hyvin looginen selitys. Oni ei päästänyt vähällä. Oni tuijotti aina. Lenkilläkin se saattoi kääntyä keskelle tietä ja ottaa suoran katsekontaktin. Tästä johtuen makasin usein Onin päällä....

Agiltyn Oni aloitti HSKH:n kentältä pari kk luonani asuttuani.
Kenttään oli jäätynyt kiinni kolme hyppyä, putki ja kepit. Eipä enää nykyään kukaan viitsisi sellaisella "pohjalla" 30 asteen pakkasessa treenata nuorta koiraa. Oni sai estevarmuuden yli 30:lle erilaiselle ohjaukselle ja vahvat kepit :) Keväällä, kun lumet suli oli aika tehdä kontaktit.
Oni oli kisavalmis syyskuussa 2009 vain reilu 6kk siitä kun näki ekat esteet.

Heikkihän kisasi ekan vuoden koiran kanssa. Heikki myös nosti Onin 3-luokkaan.
Lokakuussa se nousi 2-luokkaan. Sit Oni alkoi tekemään useita juoksuja vuoden sisään, joten kisaaminen oli hankalaa. Oni juoksi kolme kertaa vuodessa, joten 3-luokkaan nousu tapahtui heinäkuussa 2010.

Onin tapoihin ei kuulu HYLlyt. Oni ei ole koskaan possuillut. Oni tekee aina sen mitä ohjajaa haluaa.
























Oni valioitui 2012 Kirkkonummella. Samaisena vuonna Oni pääsi SM-kisoihin ja sai perjantain hyppyradalta hypäriSertin yli 100 koiran joukosta. SIitä se alamäki sitten alkoi. Sen hyppyserti nollan jälkeen Oni ei yhtään nollaa ole tehnyt, saatikka yhtään rataa joilla olisi rima pysynyt kannattimilla.

Koiran pääkopan sisältöön puututtiin ja se vei koiralta ilon rakastamaansa lajiin. Agilityn näkeminen oli koiralle tuskaa ja kova pakote. Kisatilanteessa koira reagoi lähtötilanteeseen korkealla vietillä ja se purkautui usein jo alkuesteillä. Riman tiputtelut tuntui olevan silloin lähtöisin koirasta. Kukaan vain ei ollut Onia tuntenut alustalähtien. Onin tiukkakatse osoittautui ongelmaksi ja siitä tehtiin numero.
























Viimeisen 3kk aikana Oni on taas 7,5vuotiaana löytänyt lajin uudelleen. Sen voimakkaan vireystilan joka saa koiran adrenaliinin menemään tuhattaa ja sataa. Oni muisti, että häntää voi heiluttaa ja väärä toimintamalli ei ole virhe saatikka rangaistus. Katse kuuluu Onin perusolemukseen, asioissa pitää vain olla astetta pidemmällä.



































Olen paljon mennyt itseeni koiran kouluttamisessa. Siitä miten koiran ominaisuuksiin lähdettiin puuttumaan ymmärtämättä koiraa. Olen pohtinut sanaa miksi. Miksi en voinut jo alkuvaiheeessa katsoa peiliin ja olla puuttumatta koiran tekoon ja kuuntelematta muiden sanoja jotka eivät koiraan olleet tuntia pidempään tunteneet. Koira teki jatkuvasti oikein. Minä väärin. Useiden ohjaustekniikoiden opettelu loi koirasta lisäksi epävarman. Piti osata sylkkärit, poisapäinkäännökset, tuplasylkkärit ym. Perusohjaaminen unohtui ja koira alkoi epäröimään liikkeesseen, koska uusi toimintamalli toi jatkuvasti signaaleja uudesta ohjauksesta. Voi kumpa oisin suosinut vain juoksemista ja antanut koiran luottaa radanlukuun. Tuijottaminen on ollut kuitenkin Onin vahvuus.

Agilty on muuttunut kamalasti siitä kun Oni aloitti treenaamaan. Ohjaajien kilpailuvietti kasvanut ja lajista tullut jokseenkin vakavaa. Tämä vaikutti itseeni myös ihan hurjasti. Yritin olla jotain aivan muuta mitä oikeasti olin ja oma, uusi malli vaikutti myös koiraan.



Nyt tuntuu, että olemme taas löytäneet yhteisen sävelen ja olemme valmiita kisaamaan. 
Kuinka ihanaa palata radalle Onin kanssa. Tiedän, ettei me löydetä enää sitä yhteistä rytmiä mitä olimme ennen vuotta 2012, mutta näen Onissa uuden alun. 

Häntä heiluu ja Oni haluaa agiltiyä. 

Kommentit

Suositut tekstit