Aivopieruja ja epätavallaisia tilanteita


Sallin osalta spanieleiden suomen mestaruus taistoa kuvastaa otsikko: aivopieru ja epätavalliset tilanteet.
Ei siis mennyt ihan toivotulla tavalla nämä kokeet. Toki, tavoitteitakaan ei ollut ja ehdin mestaruus/derbyn jälkeen ilmoittaakin, että jos koiria paljon, voimme oman paikan antaa toiselle.
Hampaankoloon ei jäänyt kuitenkaan mitään (ei oikeasti!), mutta jotenkin jäi omituisen tyhmä olo....

Matkattiin Joroisille perjantaina Heikin ja Osmon kanssa.
Otolle riitti, että muma (äitini) saapuu Nummisiin viikonlopuksi. Otto pääsi Elma-messuille, näki siellä joulupukin, pääsi ravintolaan ja sai leikkiä muman kanssa. Vinkiksi kuitenkin antoi perjantaina pihassa Sallille: "hanki monta fasaania!"

Sukukokous oli Joroisilla: isä toimi managerina, mutta kilpailussa mukana äiti, sisko, eno ja serkku.
Yhteistulos kahdelta päivältä ratkaisi voittajan.

Saatiin lauantain arvonnassa numero 1. ja arvostelevaksi tuomariksi Ilkka Klaar. Ylituomari Kurvinen matkasi lauantaina katsomassa koirat Ilkan ryhmässä.
Maasto oli tuttua. Pari vuotta takaperin Ahto veli teki samat maastot, joten ajattelin lintujen olevan samoissa paikoissa. Niinhän se olikin.
Alkuun metsikössä laajaa, hyvää hakua. Annoin Sallin mennä vapaasti maaston kattavisti ja suhteellisen laajasti. Pari kohtaa Salli merkkasi, mutta lintuja ei löytynyt/ollut. Metsiköstä vaihdettiin pellonkulmaan. Hajuja alkoi olemaan ja ojan kupeesta Salli nosti ison kukon ilmaan. Viisi tyylikästä laukausta antoi kukolle kuitenkin mahdollisuuden jatkaa vielä lentoaan....päivän ekat hutit sattui sitten Sallille.
Salli istui ylösajossa. Tuli syvä hiljaisuus. Kukaan ei tehnyt tai sanonut mitään. Salli istui edelleen. Ilkka kaivoi maastokortin. Arto siirtyi koiran luokse (20m musta). Artoi kääntyi pois ja Salli lähti linnun lento suuntaan. Kutsuin pois ja vaihdettiin koira. Ihmttelin / mietin tilannetta. Peräänmeno? Ei musta.
Salli työsti maastoa reilut 20min.

Kaikkien erän koirien jälkeen tuomarit päättivät sekoittaa järjestyksen. Salli tipahti viimeiseksi.

Toinen erä alkoi metsätieltä. Salli haki eteenpäin ojaa pitkin, jouduin pillittää välillä takaspäin. Edellinen koira nosti 5-6 fasaania toisesta maastosta ja osa lensi Sallin maastoa kohti. Kuusen alta nosti fasaanitytön ilmaan. Siirtyi sivuun markkeeraamaan linnun. Ampuja sanoo siinävaiheessa, että aita esti peräänmenon. "Aha, tunnet siis vai koirani?" ...lannisti hieman omaa fiilistä. Fasaani nousi kohti rinnettä, tiheään kuusikkoon. Jopa minä huomasin, että sinne ei pysty ampumaan. Kysyin kuitenkin tuomarilta, että jatketaanko aidan toiselle puolelle. Tuomari tokasi: "mehän metsästetään". Nostan koiran toiselle puolelle aitaa. Ampujat eivät aio selvästikään ampua tässä maastossa...ovat selkäni takana. Pistän koirani hakuun. Kaikki tulevat edelleen selkäni takana. Salli merkkaa paikan jos fasaani laskeutunut. Juossut karkuun. Sit lähtee Salli. Tajuan siinävaiheessa et tää on taputeltu. Pari-kolme kertaa joudun kutsumaan takas. Koira menee edelleen metsässä. Tekee ylösajon ja vasta sitten tulee luokse - nolona ja todella pahoillaan. Nostan hatun ja kättelen. Kylläpä vitutti.
Salli käveli itsenäisesti selän takana loppumatkan todella nolona ja pahoillaan. Pahoillaan olin minäkin koiran takia. Koira huomasi selkeän virheen. Mietin keskeyttää kilpailun.

Tulosten luvussa selvisi uuden lähtöjärjestyksen syy: ensimmiäinen riistatilanne katsottiin "pitkäksi peräänmenoksi" ja toinen tilanne kirjattiin vielä "ohjaajan karkoitus".
Tulokseksi kuitenkin keskeytyksestä johtuen VOI-.

Sunnuntaina startattiin kuitenkin. Tuomarina Pekka Eskola
Saatiin viimeisen koiran vuoro.

Aloitettiin ojan kupeesta, pellon vierestä. Merkkasi parikin kohtaa kohti metsää. Kutsuin pois. Ampujat eivät olleet metsässä...
Teki hyvää hakua. Jatkettiin koivikkoon. Ampujat/maastomestari sanoivat, että saan mennä mihin haluan ja valita oman kulkusuunnan. Päätin mennä oikeaa laitaa, koska koira merkannut aluetta jo.

Salli laajensi hakua. Todella nättiä ja muutamia pillivihellyksiä.
Kuusen alta nostaa kukon. Laukaus ja tipahtaa! JES!! Edes yksi osuma!!
Salli noutoon. Kaarrattaa vasuriin. Vislaan pois ja lähetän "eteen" käskyllä. Juoksee ensiksi ohi ja palaa työstämään maaston. Pakkaa kukon, korjaa kerran otetta hankalassa maastossa ja palauttaa käteen. Jes.
Erää jäi 10min.

Toinen osuus oli päivän viimeinen.
Työstettiin hakkuu aluetta. Selkeitä fasaanin "piilotuspaikkoja". Tarkat merkkaukset, tyhjiä oli.
Metsäsaarakkeelle siirryttiin, johon sain taas luvan "mennä mihin haluan". Salli merkkasi kuusikkoa, päätin työstää kuitenkin toisen puolen ensiksi. Hakua metsätiellä. Päästin koiran hakuun pellon puolelle ja ennenkuin ehdin mitään tekemään kuuluu jo laukaus. Ampuja oli valveilla. Ilman ns. ylösajoa ehtii ampumaan (Heikki näki tilanteen) ja koira nappaa "suuhun pudonneen" fasaanikukon. Tämä tulkitaan paukkunoudoksi. En tiedä, että tajusiko/näkikö tuomari edes tilannetta. Sen vain näki, että koiralla lintu suussa.
Tulokseksi VOI2.

SM-kisat Sallin osalta tässä ja kauden kokeet/metsätilanteet myös.
Vähän jäi kyrpimään tilanteet. Minkäs niille voi. Jossitella voi. Lauantaina oisin voinut kysyä, että jatkanko vai saanko kutsua pois. Sunnuntaina olisin voinut valita toisen "reitin". Shit happens!

Kommentit

  1. http://redmysterywithpaws.blogspot.fi/2015/11/meidat-on-haastettu.html Teidät on haastettu! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti