Siirry pääsisältöön

Mestaruus & Derby 2015

Viikonloppu pyörähti Ruovedellä M&D kokeissa.
Tuomareina Ben Randall ja Gareht Davies

Ben on tunnettu kaksinkertaisena englannin Cockerspaniel Championshipin voittajana ja Gareht kyseisen koiran kasvattajana :) joten laadukkaat miehet oli asialla.

 

Saavuttiin Heikin ja Osmon kanssa perjantaina majapaikkaan. 
Mökkikaveriksi ilmestyi Tiina, Juha ja kasa mustia sokkereita, joten hyvä seura oli taattua!! 

.... 

Lauantai alkoi mestaruudella. 
Saatiin arvonnassa numero 1. ja tuomariksi Ben. 

Mestaruus koirat valmiina: vas. Kari & Myy, Marja & Lysti, Jukka & Sissi, Salli, Tiina & Miksi, Terhi-Marie & Ilona, Mika & Miina, Sami & Zuba ja kisan ulkopuolelta ess Tuuri. 

Sallin erä alkoi ojan pientareelta josta lävähti samantien 3 fasaania yli. Just. 
Ajattelin jo, että siihenkö meni päivän ainoat riistat.... 

Hakua ojalla. Oja pirun syvä, koiraa ei näkynyt. Tulee ylilento, Ben ampuu. Koira jossain kohtaa ojaa. 
Ben pyytää lähettämään koiran noutoon. Täysin markkeeraamaton ja kummallakaan ei hajuakaan pudotuspaikasta. Sinne meni. Kerran saapui takas tyhjinsuin. Onneks tuuli nappas vissii nenään ja lintu saapui saattohoitoon. 

Jatkettiin hakua. 
Koiraa en nähnyt taaskaan yhtään, huomasin vain heinikon liikkuvaan. Ylösajo. Pudotus ojan takana olleelle viljapellolle n.40-60 metriin. 

Kutsuin koiran luokse tuomarin pyynnöstä. Taas lähtee koira ihan sokkona noutoon....tai "noutoon ja noutoon". Salli ei ymmärrä tilannetta, ampuu vain kokoajan kohti ojaa. Ylösajoja. Kolme-neljä lintua nousee. Taas kutsutaan luokse. Tulee aika huonosti (istuu luultavasti ylösajoihin ja ihmettelee miksei kukaan ei ammu). Muutamia kertoja yritän lähettää ojan toisellepuolelle. Välillä lähtee, välillä ei. 

Siirryn itse ojan toisellepuolelle. Siirtyessä tipahdan vyötäröä myöten vielä syvempään kohtaan ojassa (tajuan kuinka syvä oja oikeasti on!!) ja otan Sallin mukaan. Tatti otsassa yritän lähettää koiraa eteen. Tuuli ei ota tarttuakseen koiraan eikä haju pääse koiran nenään. Loppujen lopuksi tekee järjettömän kokoisen kaarroksen pellolla ja saa tuulesta avun ja fasaani meinaa ottaa siivet alleen. Salli pomppaa fasaanin kiinni pariin otteeseen ja tuo saattohoitoon. Fasaani sylissä (täysin hengessä ja lentokykyinen) vien Sallin ja tipun Benille. 

Todella tuskainen hetki. 
Hetkeä ei enää pelasta mikään.... 

Ruokailun jälkeen vaihdettiin tuomareita, koska molemmat halusivat nähdä kaikki koirat. 
Tehtiin mestaruuden takia sitten parihakua. Salli sai parikseen ess Tuurin. Kummallekin koiralla ensimmäinen tilanne kokeessa, että tehdään parihakua, mutta molemmat työstivät maastoa itsenäisesti eivätkä ottaneet häiriötä naapurin pillistä. 

Oja oli tyhjä. 

Tuuri pyydettiin tekemään riistatyö edessä näkyville fasaaneille. Tuuri otti noudossa jalat alleen ja kävi nostelemassa kymmenittäin lintuja ilmaan. Sitten pyydettiin meidät. Gareht näytti pudotuspaikan. Lähetin Sallin noutoon....ja taas se menee ihan eripaikkaan. Alle minuutin päästä saapuu kuitenkin fasaani suussa suoraviivaisesti. Tuomarilta oli pakko kysyä, että oliko lintu oikea. Oli se. Saimme aploodit kanssa kisaajilta.

Hyvä mieli. Hyvä nouto.  

Sallille päivästä tulos VOI-2. 
Isot puutteet ohjatuista ja pillin tottelemattomuudesta. 

Mestaruustaisto taputeltiin seuraavan koiran kohdalla. Tiina & Miksi. 
Sisko näytti miten metsästetään ja keräsi potin itselleen - niin ansaitusti, että!! 
Sisko on siskon idoli ja kasvattaja ohjaajan idoli. Hurjasti onnea vielä! Todisti, että kahdesta loistavasta koirasta tulee loistavia koiria <3 

...katsotaan ensivuonna kumpi voittaa kummalla koiralla ;) 

Sunnuntai aloitettiin Derbylla. 
Arvonnassa saatiin 4. ja Gareht. Oltiin siis toisia koiria erällä. 

Aloitettiin maastot metsäsaarakkeelta. Edellinen koira oli nostanut hamppupellosta kasan fasaaneja & peltopyitä ilmaan. Tiesimme siis kaikki, että Sallin maastossa on lintuja ja niinhän niitä sitten olikin. 

Salli työsti maaston loistavasti, nosti tyylikkäillä ylösajoilla linnut ilmaan, ampujat & Gareht pudottivat, Salli nouti. Peltopyitä saimme reppuun 4 ja yhden haavakon päästimme takaisin jatkamaan taistelua elämästään. 
Erä päätettiin hamppupeltoon. Tuomari kehui vuolaasti koiraa ja minä itkin maastosta päästyä onnenkyyneleitä. Salli oli täydellinen siinä mitä osaa parhaiten <3 

Vaihdettiin tuomareita koirien tehtyä osuutensa ns. omalla tuomarilla. Pääsimme Sallin kanssa työstämään ojaa...taas. Nähtiin, kun fasaanit juoksi viljapellon poikki ojalle. Salli kävi nostaa ylösajolla kyseisen fasaanin ilmaan, siirtyi tiellle markkeeraamaan. Pudotettiin ja laitettiin Salli noutoon. Suoraviivainen, nätti nouto fasaanilla. 

Siirryttiin riistapellolle, josta lauantaina nosteltiin peltopyitä. 
Ben kehui Sallin vauhtia, asennetta ja metsästystä pellossa. Salli oli ihan omana, hienona itsenään!! Loistavaa hakua <3 
Koiran haku alkoi muuttua enemmän vauhdikkaammaksi ja kasa peltopyitä lävhti ilmaan. Pudotus....ei taaskaan hajua minne mahtoi eka lintu tipahtaa. Toinen nähtiin. Koiran lähetin täysin sokkona noutoon, koska en nähnyt koiraa ollenkaa viljan & hampun seasta. Tuli tyhjin suin takas. Siirryin itse, että näkisin pudotuspaikan. Ben & ampujat kertoi. Lähetin koiran uudelleen...taas se kaarrattaa aivan vastaiseen suuntaan. Nostaa ilmaan yhden peltopyyn. Tulee useasti tyhjin suin eikä lähde Benin näyttämään suuntaan. Näen itse pelllossa mustanklöntin. Lähetän sinne, koira kaarrattaa taas.... 
Kun olen luovuttamassa, niin aivan vastaisesta suunnasta (jonne kokoajan kaarratti) Salli tuo täys haavakko peltopyyn. Tuomari tarkastaa linnun, kiittää ja pyytää ampujat luokseen. Luulevat varmasti ensiksi, että koira tuo väärän linnun, mutta maaston nähdessään eivät löydä pudotettua pyytä, joten toteavat, että jalat ottanut alleen ja koira tuonut oikean linnun. Itse huomaan siinä vaiheessa, että "musta klöntti" on vissii multakasa...

Viikonlopun koe oli siinä. 
Aamun ilo vaihtui taasen pienoiseen pettymykseen koiran takia. Olisi niin pitänyt luottaa ja antaa koiran työstää maastoa. Pelko persiissä vain, että nostaa useita lintuja ja tuo väärän linnun. 

Tulokseksi saatiin sama VOI-2. Aamu ei siis meitä auttanut ohjatun mennessä taasen samaan kuin lauantaina. Totesin kyllä, että vastaavia tilanteita ei pystytä treenaamaan. 
Kun koiraa ei käytetä riistalla kuin koetilanteissa, niin en pääse vastaaviin tilanteisiin. Nämä tilanteet tulevat meillle molemmille täysin yllätyksenä. 
Lauantain nouto pellolle oli täysin meidän tasoinen. Koira ei varmasti tiennyt 3m alempana, että jotain tippunut ja pillikäskyt menettää merkityksensä koiran epätietoisuudessa. Sunnuntaina koiraan olisi pitänyt luottaa ja nähdä, että lintu ei ole pellossa vaan aivan jossain muualla. Salli näytti jo lauantaina parihaun noudossa, että "luota minuun, minä tiedän missä lintu on". Koiraa on vain äärettömän hankala lukea tilanteessa, jossa koko koiraa ei edes näe.... 
Hieman jäi kaivelemaan viikonloppu, ei tulosten takia, vaan koiran epäreiluuden takia. Paljon ollut treenitilanteita joissa tehty vahvaa työtä ja nyt tuntui, että kaikki meni pieleen... 

Sm-kisoihin koiran ilmoitin. Siellä onneksi on rajattu lintumäärä, joten tilanteita joissa mahdollisuutena on nostaa useita lintuja kerralla, ei pitäisi olla. Menemme SM:iin (jos paikan saamme) vahvuuksilla ja heikkouksilla mitä meillä on. Koekäynnit ovat SM:n jälkeen tältävuodelta siinä. Katsotaan ensivuonna uudelleen. Piirinmestaruuksien aikaan laitoin toko ilmon VOI-kokeeseen. Seuraava etappi on H-AVA titteli ja sitten TVA. 

Viikonlopusta kiitokset kuitenkin Cockerspanieleiden tiimille, jotka laittoivat kokeet pystyyn. Hieno viikonloppu, hienot järjestelyt ja loistavat maastot haastavista tilanteista huolimatta. 
Osmo pärjäsi myös loistavasti elämänsä ekassa SPME-kokeessa...nukkumalla koko viikonlopun :) 

kuvat A.Knuutinen, S.Kumpuniemi ja T.Torvinen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira- ja lapsiperheen auto

Taas se kävi pari viikkoa takaperin! Käytiin autokaupoilla Heikin kanssa. Tai Heikki kävi. Mua ei kiinnosta, kuin takakontti. Kuka nyt koeajoa tarvitsisi tai peruutustutkaa.
Autokauppiaat katsovat aina kieroon, kun kertovat autoista ja kyselevät koeajoa, johon aina totean: riittää kun näytät takakontin.

Tässäpä siis autopäivitys koira- ja lapsiperheelle

Meidän perhe on autojen suurkuluttajia.
Autohan on maailman paskin sijoitus ja me olemme autokauppiaan unelmia. Usein ja aina ostamassa ja uudempaan vaihtamassa.

Vuodessa saamme helposti kulumaan 40 000kilometriä. Paljon maantie- ja kaupunkiajoa, vaikka työmatkat molemmilla alle 15km/suunta. Soratietä, mutaa ja paskaa.
Paljon (isoja) koiria, lapsia, tavaraa, rattaita, marsuja ym. Koiria ei takapenkille ja koirille häkit/veräjät ym. Niistä kertyy siis tarvelistaa autoille.


Mun eka auto oli joskus -2009 iskän ostama Fiat Punto 
Iskäl tais mennä hermot, kun aina oli kinumassa kyytiä tai valitin kuinka en Puu-Käpylästä päässyt mihinkään. Äi…

Tuliko tästä liian hifistelyä??

tämä teksti kirjoitetu täysin omilla mielipiteillä ja ajatuksilla

Agility on muuttunut vuosikymmenen aikana eikä vanhassa agilityssä voi enää olla, pakko mennä eteenpäin ja kulkea valtavirran mukana. Ohjaukset ja tavat ohjata ovat muuttuneet ja koirien esteosaaminen on tullut tärkeäksi osaksi. Oli osaltaan mielenkiintoista seurata agilityn mm-kisoja Turussa ja huomata maiden välisiä eroja. Saksa oli ihan omaa luokkaa ja Suomi jäi agilitymaailman kärjestä.

Heikki siirsi hetkellisesti Hiilin mulle. Hiililtä puuttuu joitakin perustaitoja ja näiden taitojen vahvistaminen on nyt siis mun heiniä.
Rakennettavien koirien myötä, Hiilin lisäksi Ookke, olen käynyt muutamia kertoja ulkopuolisilla kouluttajille. On ollut mielenkiintoista huomata kouluttajien ajatuksista koirien perustaitojen rakentamisesta. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä muiden koirien treenaamista. Miten ihmiset rakentavat kokonaisuutta, jonka ajatuksena on viedä huipulle.


Olen aina ollut sitämieltä, että koiran kouluttami…

Mitäs me sitten?

Tapahtui mielenkiintoisia asioita. Tuli korona ja peruttiin tapahtumat. Kalenteri tyhjeni normaalista arkielämästä, kuten jääkiekosta, mutta niin tyhjeni koiraharrastamisestakin. Todella harmi. Meiltä jäi useat kivat kisat välistä, sillä tämä olisi ollut Sallille ensimmäinen kokonainen kausi. Melkein joka vuosi viimeisten vuosien aikana on ollut rikkonainen pentujen takia. Tälläiselle nyt vain ei voi mitään. 
Koronan takia peruuntui luultavimmin myös meidän kevään näyttelyt, jotka kerkesin ilmoittamaan. Olin laittanut ilmon menemään Saimaalle, Ouluun sekä Hyvinkäälle - ihan vain hyvien tuomareiden takia. Nyt nekin peruuntuivat. 
Stiili teki jonkun etukäteiskarman tähän, sillä pahin pelkoni koiran sairastumisesta kävi eilen perjantai 13.pvä toteen. Stiili sai vatsalaukun kiertymän, joka on hengenvaarallinen tila koiralle. 

Olen aina ollut todella varovainen isojen koirien syömisessä ja sen jälkeen liikkumisessa juuri kyseisen sairauden takia. Tiedän koiria, jotka eivät ole selviytyneet. N…