Liikuntaa & elämää!

Helena kirjoitti hyvän kommentin viime postauksen viesteihin synnytyksestä palautuvan ihmisen liikunnasta.
Tästäpä syystä postaus liikunnalle, vauvoille ja elämälle.

Mua on siunattu eloisalla luonteella. Elohiiri paremminkin. En osaa olla paikoillaan, TV:stäkin voisi luopua. Tykkään tehdä ja saada aikaiseksi asioita. Paljon kertoo musta, että aikoinaan ex-poikaystävän vanhempien luona aina mietin, että jos saisin, niin miten siivoisin asunnon puhtaaksi...
Päivät on tehty elämiselle, yöt nukkumiselle.

Olen aina tykännyt liikkua luonnossa. Lapsuudessani, kun oli koiria, äiti pakotti viemään koirat 2-3kertaa ulos. Ulkoilu ei ollut vartti, vaan tunti metsässä. Perheen koirat ovat aina olleet tunnollisia, joten vapaana pidetty aina kaikki koirat. Liikunnallinen, erilajien kokeilija en todellakaan ole. Nautin eniten hyötyliikunnasta ja liikuntamuodoista joista minä & koirani saavat isoimman ilon ja hyödyn.



Raskaukset ovat olleet kohdallani äärettömän helppoja. Mihinkään ei satu, pahoinvointia ei ole lähimainkaan ja liikkuminen tuntuu olevan helpompaa kuin aiemmin. En ole luonteltaan henkilö, joka pitäisi "raskautta sairautena" enkä paljoa valita, vaikka sattuisi. Ja jos sattuu, niin kyllä hätä keinot keksii.

Raskauden aikana olen liikkunut todella aktiivisesti.
Painoa...tai paremminkin nestettä....olen kerryttänyt molemmista raskauksista yli 30kg. Oton kohdalla kilot kertyivät reilusti vasta puolessa välissä raskautta, Osmon kohdalla sain jo yli 10kg ensimmäisten kuukausien aikana. Molemmat pojat ovat lisäksi olleen maksimiajan yliaikaisia eli RV 42 ja yli.
Osmon aikana yliaikaisuus ei häirinnyt ollenkaan, mikäs nauttiessa super helteistä, mutta Oton kohdalla pakkanen kiristyi helmikuulle jo yli -20asteeseen, joten liikkumattomuus vaikutti nesteen pakkautumiseen varpaisiin ja nilkkoihin. 100m kävelyn jälkeen ei enää varpaita tuntenut...

Videot Osmon loppuraskaudesta.
Siiri video vko ennen käynnistämistä, Oni video kuvattu 2vkoa ennen.

 

Onin kanssa juoksin agility kisoja Oton raskauden aikana vko ennen laskettua aikaa. Sallin kanssa lopetin kesäkuussa, reilu 3kk ennen laskettua. Videoistakin näkee, että pidemmälle olisi voinut hyvin kisata, mutta ajatuksena oli siirtää Salli Heikin ohjauksiin. AVA-titteli sieltä ehti tullakin tuon kauden aikana :)
Agiltiy tuntuu "turvalliselta" raskauden ajan liikunnalta. Aina, kaikissa lajeissa sitä voi lentää ja kaatua, mutta itse olen sitämieltä että aksassa kaatumisriski on aika pieni. Koiran ohjausta pystyy muokkaamaan hyvin "turvallisemmaksi" esim sokkarit ja nopeat käännökset pystyy poistamaan, vastavuoroisesti voi lisätä takaaohjauksia. Kaatumisriskin voi siis minimoida eikä rasitus ole mielestäni niin pahaa, kuin esim tasaisessa jatkuvasssa juoksussa.

Alhaalla olevista kuvista näkee loistavasti eron omassa painossa.
Molemmat kuvattu 3kk ennen laskettua aikaa. Oni kuva siis Oton raskauden aikaan ja Salli kuva Osmon.

  


No, entäs raskauden jälkeen liikunta. 
Oma keho pitää tuntea ja synnytyksestä pitää ymmärtää olla palautunut. 
Sairaalassa kohtu pitää olla supistunut hyvin, kipu pitää olla poissa ja vuodon määrää pitää tarkkailla. Pienikin kipu tai huono tuntemus pitää osata tulkita ja kertoa, että aika hiljentää. Ensimmäinen viikko pitää ottaa rauhallisesti ja antaa kropan rauhoittua. Liikunnan määrää ja vakavuutta pitää osata hallita ja lisätä rauhassa.  


Osmon kohdalla sain kokea synnytyksen kokonaisuudessaan.
Kuvat otettu alle 30min synnytyksestä. Kätilö ilmoitti vasemman kuvan jälkeen (kun alkoi parsimaan), että voisit lähteä kotiin samantien...

Otosta muistoksi jäi hakasten jättämä jälki.
Oton kohdalla sängystä nousin ylös seuraavana päivänä ja kotiuduin kolmantena päivänä.
Muistan aina synnytyksestä seuraavana aamuna, kun menin aamupalalle sairaalassa ja vieressä istunut äiti kysyi synnytyksestäni. Hänellä jäi monttu auki, kun kerroin että olin edellisenä päivänä herännyt anestesiasta 3minuuttia kestäneen hätäsektion jälkeen, vatsassa yli 25 hakasta rikkaampana. Nainen toipui sektiosta, josta oli 4 päivää ja hänellä menossa ensimmäinen pvä, että pystyi sängystä ylös nousemaan kovien kipulääkkeiden ansiosta.  ....itse sain edellisen kipulääkkeen heräämössä.


Hakaset poistettiin reilu pari vko:a synnytyksen jälkeen. Sitten uskalsin vasta lisätä rankempaa liikuntaa. Agiityn aloitin vasta reilu 5vko:a synnytyksestä.

...mutta ei se kertonut, että liikuntaa en olisi harrastanut ennen sitä synnytyksen jälkeen.
Otosta ekat lenkit 1,5 metrsiin lumihankiin tein reilu 1,5viikkoa vanhan Oton kanssa.
Osmosta lenkkeilin viidentenä päivänä. Vettä satoi, Osmo nukkui onnellisena Hurtan sadetakin alla.
Kotiin päästyä olimme kaikki onnellisia.

     

Lenkkeilyä jatketaan kuuden koiran ja kahden lapsen voimin. 

Otto jaksaa kävellä tunnin pari reippaasti. Nauttii suunnattomasti metsässä kävelystä. Nykyään saanut myös uuden jobin Wäinön kävelyttäjänä. Vaihtelun vuoksi tullaan metsästä kotiin aina hiekkatietä pitkin. Saamme tämän 10min kävelyn aikana aina hurjasti iloisia katseita ohi ajavilta autoilijoilta, että tien varrella asuvilta; kolme koiraa remmissä, kolme selän takana kävelemässä rivissä. Yksi lapsi kantorepussa ja yksi jonon perässä laulellen Wäinön kanssa. 


Vauvan tulo ei saisi estää omaa elämää. 
Harrastuksia ja elämää pitäisi osaa jatkaa samalla tavalla. 
Koirien pitää saada olla edelleen koiria ja niillä kuuluu siinä samassa jatkaa elämää & harrastuksia kuin meidän äitienkin. 

Kommentit

Suositut tekstit