Siirry pääsisältöön

Salli - Suomen Agilityvalio

 

Salli teki sen. Se on nyt myös FI AVA. Tosin nly-tulosta vaille, mutta valio kuin valio. 
Heikki ilmoitti Sallin ATD:n kisoihin Purinalle. 

Ajeltiin Oton kanssa lauantai aamusta Porvooseen kaupoille ja matkal Heikki soittaa.
"Ei helvetti, tää on ihan tappo tää rata! Miten helvetissä mä ohjaan ton koiran?!!! 

"Se menee ihan erilailla kuin muissa halleissa. Jos teet vastakäännöksen tai otat haltuun, niin muista näyttää sille esteet loppuun. Sallilla on huikea itseluottamus rataan Purinalla" 

Menee tunti ja tulee kolme viestiä puhelimeen: 
1. nolla
2. voitto
3. AVA 

Kiljun (ja Otto peittää korvat) ja itken. Päivitän facen. Hehkutan Otolle, kuinka hieno Salli on....ja Heikki tottakai myös!! Kiitos Salli, kun teet unelmista ja suuristakin haaveista totta!! 

Heikki ja Salli Hattulassa hakemassa yhteistäsäveltä. 

 
Rata, jolla irtosi AVA-titteli. 

Sallihan on äärettömän helppo koira agilityssä. 
Sallin kanssa virhetilanteet johtuvat täysin omasta pääkopasta ja sen myötä epäselkeästä ohjauksesta. 
Asia mitä parantaisin Sallissa agilityyn liittyen on itseluottamus. Kisakentät, joista koira ei ole saanut suoritusvarmuuta virhetilanteiden tms takia, niin koiran radan tekeminen on täysin erilaista kuin paikassa jossa treenannut ja saanut kokemusta. 

Ojangon Racinel-Areenalla (Vuokkoset) tapahtui 1-luokassa ekat keinu/rengas/keppivirheet joten koira on äärettömän vaikea siellä. Purinalla taasen koiralla on käsittämätön luotto rataan. Maneesi/hiekkapohjat ovat Sallille selkeästi parhaimmat paikat!! Matolla emme ole koskaan onnistuneet....tietää hyvää karsintoja ajatellen, jotka aina kisataan matolla. 

 
Porvoossa `15 nappaamassa voittonollaa. 

Sallin A-SERTit: 

1. 14.5.2014 Orimattila, Anne Savioja
2. 30.8.2014 Helsinki, Henri Luomala
3. 16.5. 2015 Helsinki, Anne Huittinen 


Kiitos Salli. 
Kiitos Heikki. 
Iso kiitos äiti ja isi koila; Muu & Joku. 
Iso kiitos Tiina & Juha. 

Yksi etappi saatu päätökseen. Hyvä keskittyä seuraavaan, TVA:han. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira- ja lapsiperheen auto

Taas se kävi pari viikkoa takaperin! Käytiin autokaupoilla Heikin kanssa. Tai Heikki kävi. Mua ei kiinnosta, kuin takakontti. Kuka nyt koeajoa tarvitsisi tai peruutustutkaa.
Autokauppiaat katsovat aina kieroon, kun kertovat autoista ja kyselevät koeajoa, johon aina totean: riittää kun näytät takakontin.

Tässäpä siis autopäivitys koira- ja lapsiperheelle

Meidän perhe on autojen suurkuluttajia.
Autohan on maailman paskin sijoitus ja me olemme autokauppiaan unelmia. Usein ja aina ostamassa ja uudempaan vaihtamassa.

Vuodessa saamme helposti kulumaan 40 000kilometriä. Paljon maantie- ja kaupunkiajoa, vaikka työmatkat molemmilla alle 15km/suunta. Soratietä, mutaa ja paskaa.
Paljon (isoja) koiria, lapsia, tavaraa, rattaita, marsuja ym. Koiria ei takapenkille ja koirille häkit/veräjät ym. Niistä kertyy siis tarvelistaa autoille.


Mun eka auto oli joskus -2009 iskän ostama Fiat Punto 
Iskäl tais mennä hermot, kun aina oli kinumassa kyytiä tai valitin kuinka en Puu-Käpylästä päässyt mihinkään. Äi…

Tuliko tästä liian hifistelyä??

tämä teksti kirjoitetu täysin omilla mielipiteillä ja ajatuksilla

Agility on muuttunut vuosikymmenen aikana eikä vanhassa agilityssä voi enää olla, pakko mennä eteenpäin ja kulkea valtavirran mukana. Ohjaukset ja tavat ohjata ovat muuttuneet ja koirien esteosaaminen on tullut tärkeäksi osaksi. Oli osaltaan mielenkiintoista seurata agilityn mm-kisoja Turussa ja huomata maiden välisiä eroja. Saksa oli ihan omaa luokkaa ja Suomi jäi agilitymaailman kärjestä.

Heikki siirsi hetkellisesti Hiilin mulle. Hiililtä puuttuu joitakin perustaitoja ja näiden taitojen vahvistaminen on nyt siis mun heiniä.
Rakennettavien koirien myötä, Hiilin lisäksi Ookke, olen käynyt muutamia kertoja ulkopuolisilla kouluttajille. On ollut mielenkiintoista huomata kouluttajien ajatuksista koirien perustaitojen rakentamisesta. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä muiden koirien treenaamista. Miten ihmiset rakentavat kokonaisuutta, jonka ajatuksena on viedä huipulle.


Olen aina ollut sitämieltä, että koiran kouluttami…

Mitäs me sitten?

Tapahtui mielenkiintoisia asioita. Tuli korona ja peruttiin tapahtumat. Kalenteri tyhjeni normaalista arkielämästä, kuten jääkiekosta, mutta niin tyhjeni koiraharrastamisestakin. Todella harmi. Meiltä jäi useat kivat kisat välistä, sillä tämä olisi ollut Sallille ensimmäinen kokonainen kausi. Melkein joka vuosi viimeisten vuosien aikana on ollut rikkonainen pentujen takia. Tälläiselle nyt vain ei voi mitään. 
Koronan takia peruuntui luultavimmin myös meidän kevään näyttelyt, jotka kerkesin ilmoittamaan. Olin laittanut ilmon menemään Saimaalle, Ouluun sekä Hyvinkäälle - ihan vain hyvien tuomareiden takia. Nyt nekin peruuntuivat. 
Stiili teki jonkun etukäteiskarman tähän, sillä pahin pelkoni koiran sairastumisesta kävi eilen perjantai 13.pvä toteen. Stiili sai vatsalaukun kiertymän, joka on hengenvaarallinen tila koiralle. 

Olen aina ollut todella varovainen isojen koirien syömisessä ja sen jälkeen liikkumisessa juuri kyseisen sairauden takia. Tiedän koiria, jotka eivät ole selviytyneet. N…