Wäinö, ystäväni 8-vuotta

Wäinöstä tulee niin harvoin tekstiä, että laitetaan tämä postaus kokonaan Wäinölle.

 

Wäinö tänään siis 8-vuotta.
Huomenna 1.5. tulee kuluneeksi 7-vuotta Wäinön kanssa yhteiseloa. Synttärilahjaksi Suomeen pääsi.

Wäinö "prosessi" lähti käyntiin Ullanlinnassa. Olin eronnut juuri ja halusin palavasti koiran Siirin kaveriksi. Olin jo etsinyt kasvattajia pentujen toiveissa, mutten löytänyt sopivaa. Sattumalta luin jotain koiralehteä, jossa oli juttua Espanjasta adoptoiduista koirista.

Elämä siellä on julmaa, jos on koira.
Arvo on nolla ja kuolema on taattu ja joillekin karu (hirttäminen, kiduttaminen, elävältä hautaaminen). Samaan "lankaan" menin monen muunlailla. Otin selvää yhdistyksistä ja päädyin Espanjan Koirat sivuille. Sivuilla otin yhteyttä Espanjassa majaa pitävään suomalaiseen, joka koirat "tsekkaa" paikanpäällä.

Mulla oli ensimmäisenä ajatuksena kotisivujen esittelyssä ollut labradoni-mix, mutta henkilön kanssa juteltuaan ilmoitti, että koira ei ole kotiutuskunnossa. Sen sijaan ehdotti "Mamboa".
Mambosta tiedettiin taustat, iät ym. Vuoden ikäinen malinois-podenco mix joka ollut tarhalla muutaman kuukauden. Niin lähti varaus Mamboon ja kotisivuille ilmestyi teksti "varattu".

Mambo lähti siltäistumalta eläinlääkäriin leishmania, erlichia ja borrelioosi testeihin. Kastroitu Mambo oli jo. Muutaman viikon päästä tuli soitto, että Mambolla on leishmania. Niinpä lähdin soittelemaan tautia hoitaneille lääkäreille. Kerrottiin taudista ym. hyvällä tavalla ja niin Mambolle varattiin lento Suomeen.

27.4.2007 piti laskeutua kone. Klo 21.00 aikoihin soitettiin, että koirat on edelleen Alicantessa, koska ruuman lämmitysjärjestelmä on rikki eikä Mambo & kolme kaveria pääse ilmaan. Koirat menisi Madridin koneeseen ja tulisivat 2vrk myöhemmin.

Niin sitten 29.4. Finnairin AY-lento Madridista saapui ja Wäinö laskeutui Suomeen.

Kentällä en ollut ihan niin fileis, kuin sinne mentäessä. Vastassa oli iso lentoboxi, jossa Wäinöllä oli kaveri. Kaveri tuli vauhdilla ulos, mutta Wäinöpä ei! Painautui tärisevä häkin perällä. Lopputuloksena 3 ihmistä kellistää häkkiä, jotta Wäinö laskeutuu alas. Pissaamisesta ei ollut tietokaan, koska kannoin pienen malinoissin kokoisen koiran autoon.

Mutta...mitäpä tekee pieni koira nähdessään Siirin: pelko katoaa, sekoaa (lue: juoksee ympäri asuntoa), leikkii, käy pissaa 2litran verran jne. . Siitä se ylämäki alkoi ja pelko poissa!

Wäinö on yksi helpoimmista koirista mitä meidän perhe on omistanut!
Nauran aina kaikille, että Wäinö tullut Suomeen viettämään siestaa! Wäinön päivärytmi, kun koostuu ruokailusta, pari kertaa pissalla käymisestä (käsittämätön seurapiirirakko!) ja oravien kyttäilystä. Jotain muistoa tarhaelämisestä Wäinölle jäi, sillä puput tämä koira nappaa ihan heittämällä ja ikkunan takaa löytyy 200m päässä olevat kurret.

Wäinö on kaikkien kaveri. Oni on Wäinön ikuinen räsymatto, jolla leikkii ja painii! Wäinön pravuuri on ajaa Onia takaa, napata takajalasta (kuten leijona saalistaa), kellistää Oni ja jyystää kaulaan. Ja Oni tykkää! 

Sairaus (leishmania) pysynyt Wäinöllä aika kurissa. Suomeen tullessa lääkitystä nostettiin hieman, mutta sen jälkeen tulokset ovat olleet vuodesta toiseen negatiivisia. Eläinlääkärissäkään Wäinöä ei ole, muutamia kertoja lukuunottamatta, tarvinnut käyttää. Perus terve koira siis! 

Harrastamiseen Wäinöä ei hankitty. Agilityn alkeet Wäinö osaa omalla tyylillä: ottaa narulelun suuhun ja juoksee se suussa kaikkien esteiden (eristyisesti hypyt & putket) kautta!  

Olishan Wäinöstä varmaan ihan hyvän harrastuskoiran saanut, mutta dopingin takia ei sitä koskaan kisaamaan olisi voinut viedä. Wäinö siis pitää paikkaansa Sohva Championina ja siinä se ei voisi olla yhtään parempi! Oikea Multi Champion!! 

 

 

Wäinö on koirani juuri sellainen, kuin halusin! Hassun hauska ja leppoisa. 

Wäinölle siis pitkää ikää! 

Äiti, isi, Otto, Oni, Hellu, Hätä, Siiri ja Salli