Siirry pääsisältöön

Kesäfilis 2013


Kun lomaa on enää 2 kokonaista päivää edessä on hyvä pistää blogi ajantasalle. 
Aivan ihana 3viikkoa takana, kylläkään en muista olleeni päivää enempää vapaalla, sillä niin tehokkaasti olen taas tukkaputkella vetänyt!! 
Olen edellisen loman pitänyt, kun yläasteen lopetin, joten olikin aika vetää tukka putkella :D


Enää 367 päivää seuraavaan lomaan. Hyvin jaksaa!!

Loma alkoi ehkä maailman iloisimmissa fiiliksissä: Sallin lonkka- ja kyynärkuvissa. Mä olin ihan paskana, kun koiraa vein Eläinlääkäriasema Taikatassuun. Sallin sisaruksilla ollut oireita ja mä uskalsin nyt kuvata myös koirani. Asemalla yritettiin epätoivoisesti rauhoittaa koiraa. Kun 10min päästä ei mitään vaikutuksia näkynyt: koira makasi maassa silmät kiinni, mutta jos kumartui koiraan; alkoi hurja hännän heilutus ensiksi, sen jälkeen aukesi silmät ja sitten seisoi koko koira neljällä tassulla :D, hoitaja kysyi et totteleeko koira. Niinpä mentiin Oton kanssa naapurikauppaan ja tultiin 15min päästä takaisin. Hiivittiin kuvaushuoneeseen ja peukkua näytettiin!! Priimaa nää on! Cool!! ....koira vain on ihan seisomiskykyinen. Ne olivat Sallin laittaneet makaamaan ja sanoneet "paikka". Hahahhaha!

A:n lähti lonkat ja 0:na kyynäreet!!


....

Aloitettin kunnon loma viikonlopun verralla Viron näyttelylla kavereiden Sarin & Markon kanssa. Meiltä mukana belgit ja toki Heikki & Otto.

 Otto Viimsin rannalla

Normaaliin tapaan Virossa ei ketään kierrä, noh seurana olikin tälläkertaa Pia Salosen kaksi huikeaa, maailman menestyneitä, rotumääritelmien mukaiset tervut. Pia siis sai palkinnot ja meidän oli tyytyminen EH:n molempina päivinä, molempilta koirilta. Ei se mua haitannut; Oni lopetti sunnuntain näyttelyyn pöhisemisen ja Heikin koulin loistavaksi apuhandleriksi kehän laidalle!!

Skumpat juotiin Sallin kropalle sekä Sarin menestyneille russeleille!!

2-vuoden näyttelykiintiö on täytetty :)


 Tuomarit: Garbiela Ridardikova & Dorota Paz


Hätä käyttäytyi mallikkaasti, eikä edes tuhonnut hotellihuonetta :D 

...

Toinen viikko oli perheenkeskeistälaatuaikaa...nii vissii!! Heikki parka lähti onnellisena Pyhämaalle koko perheen kera, kunnes vaimo ilmoitti viettävänsä pari päivää 150km pohjoisempana ulkoiluttamassa verisientä!!

Sastamalassa oli cockereiden iltakoe tiistaina. Maanantaina ajelin tekemään jäljet ja tiistaina käytiin ajamassa. Tuomarina kokeessa Sanna Rantanen, joka arvosteli myös meidän ekan jäljen. Mua harmittaa...ihan oikeesti meidän koe. Siis joo, riistalle ei voi mitään, mutta pirskatti!! 1-osuudella, 30m ennen kulmaa kallioinen alue, joka tiiviisti jäkälää, Siiri päätti lähteä arvonsa mukaan jäkälien seurassa hukkaan. Sen jälkeen loistojälkeä ilman 1-kulman ylitystä.
Saakutti!!

Noh, oli siellä jotain hauskaakin! 1-osuudella mun koira katosi 6m mittaisen jälkiliinan kanssa!! Se vain hävisi!! Tuomarillekin sanoin, et mihin se meni??!! Kaimallakaan ei ollut mitään hajua, kunnes tajusin, et se oli tippunut railoon!!??!! Kallion alapuolella, kahden kallion välissä oli puol metriä leveä, metrin syvä railo johon Siiri tippui!! Ylös pääsi ominavuin, mut oliko vähän koomista!!

Ainoa AVO-tulos koko kokeesta. 2-tuloksella ei vain vielä VOIttaja luokkaan päästä.


Pyhämaa pelasti taas koko perheen. Salli ei ollutkaan koskaan käynyt mökillä. Tai siis onhan se käyny Tammelan mökil, muttei Pyhämaalla. Meidän Pyhämaan mökki sijaitsee kalastajakylässä ja aikoinaan Wäinö on ollut tuttunäky naapurissa kerjäämässä tuoretta kalaa!! Onneks Wäinö on nuo lopettanut ja koko sakki pysyi kiltisti pihalla. Koirat uivat ihan hirveesti, erityisesti Oni ja Wäinö. Hätä ei ole koskaan uinut. Osaa se kyllä uida :) Salli ui tapansa mukaan vain jos siihen on jokin syy - dummy, lintu :) Kaks kertaa se tippui laiturilta, kun sääti hirveesti.





Päätin, et mennään syksyl Pyhämaalle lisää. Mä olen jotenkin niin huono käymään mökeil ja tuleva puoli vuotta onkin nyt pyhitetty mökkeilylle!! 
 Kotiin lähdettiin torstaina, kun alkoi tulee vettä ihan helvetisti!! 

.... 

Mennyt viimeinen viikko onkin sitten taas ollut treenien ja kisojen aikaa!! 
Saatiin Heikin kanssa meidän ikioma <3 agilitykenttä valmiiksi ja nyt on saatu koiria treenattua tehokkaasti. 


Hankittiin pohjaks kivituhkaa, joten alue laajeni sitten normaalia isommaksi. Tokokärpänen on purrut Sallia ja mua ja BH-ötökkä (huom: se on sellainen iso ja karvainen!!) Onia sekä Hätää. Onin kanssa nyt ei ole hirveästi mitään "treenattavaa", mut Hätän tokoilu on edelleenkin aika vaikeaa. Tai siis koiran motivoiminen. Se on nimensä veroinen myös tokoilussa. Hirveä hätä olla valmiina, mutta kuin hidastetussa filmissä. Kyttää palkkaa ja hiippailee. Mitä enemmän asun tuon koiran kanssa, sen enemmän sitä ymmärrän. Siinävaiheessa, kun kaks hernettä lyö kahden, tiiviin treenausvuoden jälkeen yhteen on Hätä pitelemätön. 

Sallille olen laittanut asioita yhteen. Seuruusta tullut Zetaa ja noudoista ohjattuja. Siitä tulee loistoyksikö! 
Tehtiin maanantaina myös EVL istumista. Tunnari nyt on oikeastaan ainut, jota en ole ollenkaan aloittanut. 

Hätä aloitti myös juoksut eilen. 
Tulevana viikonloppu JAUn kisoissa kirmailee siis Siiri, Hellu ja Oni 

....

Eilen tapahtui jota, mitä en ihan heti olisi uskonut: korkkasin ns metsästyskauden!! 
Onhan mulla metsästyskoira!! 

Ajettiin Sally Spectran kanssa 200km ylöspäin Tampereen kupeeseen Cockereiden pitämään vesityökokeeseen. Tuomarina Arto Kurvinen. 
Meidän esivalmistelut ei mene ihan "lahjattomat treenaa", mutta lähelle. Heikin kanssa muutaman kerran ehdiittin tappelemaan rannnassa ennen koetta, Salli kylläkin suoriutui näistä treeneistä hyvin. Koepaikalla, kun maastot näin, niin.....................olisi ehkä kannattanut treenata myös jossain muualla, kun joen kupeessa. Aaltoa, onneks myötätuulta ja korkeaa, tiheää kaislikkoa. 
Ainoa mikä suorituksessa jännitti oli, että lähteekö Salli noutoon. Se on varonut viimeaikoina lähtöä. Sinne meni. Kengurun lailla hyppi kaislikossa, jossa tassut osuivat pohjaan. Kolme kertaa kävi linnulla (linnun heittäjäkin ehti nostaa peukkua), mutta kertaakaan ei tuonut sitä. Tästä suorituksesta saimme siis 2pistettä. 

Ensi kerralle oma lintu. 
Seuraava koe 8.8. 
Tänään kanitarhalle. 
Olen hurahtanut metsästykseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira- ja lapsiperheen auto

Taas se kävi pari viikkoa takaperin! Käytiin autokaupoilla Heikin kanssa. Tai Heikki kävi. Mua ei kiinnosta, kuin takakontti. Kuka nyt koeajoa tarvitsisi tai peruutustutkaa.
Autokauppiaat katsovat aina kieroon, kun kertovat autoista ja kyselevät koeajoa, johon aina totean: riittää kun näytät takakontin.

Tässäpä siis autopäivitys koira- ja lapsiperheelle

Meidän perhe on autojen suurkuluttajia.
Autohan on maailman paskin sijoitus ja me olemme autokauppiaan unelmia. Usein ja aina ostamassa ja uudempaan vaihtamassa.

Vuodessa saamme helposti kulumaan 40 000kilometriä. Paljon maantie- ja kaupunkiajoa, vaikka työmatkat molemmilla alle 15km/suunta. Soratietä, mutaa ja paskaa.
Paljon (isoja) koiria, lapsia, tavaraa, rattaita, marsuja ym. Koiria ei takapenkille ja koirille häkit/veräjät ym. Niistä kertyy siis tarvelistaa autoille.


Mun eka auto oli joskus -2009 iskän ostama Fiat Punto 
Iskäl tais mennä hermot, kun aina oli kinumassa kyytiä tai valitin kuinka en Puu-Käpylästä päässyt mihinkään. Äi…

Tuliko tästä liian hifistelyä??

tämä teksti kirjoitetu täysin omilla mielipiteillä ja ajatuksilla

Agility on muuttunut vuosikymmenen aikana eikä vanhassa agilityssä voi enää olla, pakko mennä eteenpäin ja kulkea valtavirran mukana. Ohjaukset ja tavat ohjata ovat muuttuneet ja koirien esteosaaminen on tullut tärkeäksi osaksi. Oli osaltaan mielenkiintoista seurata agilityn mm-kisoja Turussa ja huomata maiden välisiä eroja. Saksa oli ihan omaa luokkaa ja Suomi jäi agilitymaailman kärjestä.

Heikki siirsi hetkellisesti Hiilin mulle. Hiililtä puuttuu joitakin perustaitoja ja näiden taitojen vahvistaminen on nyt siis mun heiniä.
Rakennettavien koirien myötä, Hiilin lisäksi Ookke, olen käynyt muutamia kertoja ulkopuolisilla kouluttajille. On ollut mielenkiintoista huomata kouluttajien ajatuksista koirien perustaitojen rakentamisesta. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä muiden koirien treenaamista. Miten ihmiset rakentavat kokonaisuutta, jonka ajatuksena on viedä huipulle.


Olen aina ollut sitämieltä, että koiran kouluttami…

Mitäs me sitten?

Tapahtui mielenkiintoisia asioita. Tuli korona ja peruttiin tapahtumat. Kalenteri tyhjeni normaalista arkielämästä, kuten jääkiekosta, mutta niin tyhjeni koiraharrastamisestakin. Todella harmi. Meiltä jäi useat kivat kisat välistä, sillä tämä olisi ollut Sallille ensimmäinen kokonainen kausi. Melkein joka vuosi viimeisten vuosien aikana on ollut rikkonainen pentujen takia. Tälläiselle nyt vain ei voi mitään. 
Koronan takia peruuntui luultavimmin myös meidän kevään näyttelyt, jotka kerkesin ilmoittamaan. Olin laittanut ilmon menemään Saimaalle, Ouluun sekä Hyvinkäälle - ihan vain hyvien tuomareiden takia. Nyt nekin peruuntuivat. 
Stiili teki jonkun etukäteiskarman tähän, sillä pahin pelkoni koiran sairastumisesta kävi eilen perjantai 13.pvä toteen. Stiili sai vatsalaukun kiertymän, joka on hengenvaarallinen tila koiralle. 

Olen aina ollut todella varovainen isojen koirien syömisessä ja sen jälkeen liikkumisessa juuri kyseisen sairauden takia. Tiedän koiria, jotka eivät ole selviytyneet. N…