Siirry pääsisältöön

Agiltyä


On jo tuntunut, että lajin vaihto tullut tähän ohjaajaan. Agilityä ei ole näkynyt, kuin koulutusten parissa. Viime viikolla kuitenkin kävin Purinalla epistelemässä ja torstaina Onin kanssa virallisissa Porvoossa. Tuomarina oli slovakialainen Tomas Glababasna. Radat oli täysin erilaisia mitä täällä päin ollaan totuttu!! Radan pituuskin 196m lähenteli jopa maratoonia!! Normaalisti, kun 3-luokalla on n.140-160m 


Onille A-radalta: keinun alastulo, 5-rima, 13-okseririma, 15A-rima ja joku sen jälkeen olevista rimoista vielä. Hyvä ohjaus muuten, aika oli malikka Süsille (ohj.Marje P, EST) voittajalle 0,30sek. 


B-radalta saatiin A:n alastulo ja vika rima. Äh. Saakeli. Olisi ollut niin ylivoimainen voitto, kun kaikki ryssi keppivientiin!! Itse jäi A:n puolelle ja työnsin Onin putkeen. Aika taisi olla -9ja risat....4sekuntia muihin tuloksen tehneisiin. 

...

Maanantaina käytiin Purinalla juoksemassa kaikkien 3-luokkien koirien kanssa Tuomarina Siimes ja Savikko. Olipahan radat!! 

Siirin Siimeksen radan laitan tänne näkyviinkin.. A:n jälkeinen jaakotus on aika karsee ja ihmepelastuminen, jossa sitten myöhästyin pahasti valssista, josta rima alas. Mummo se jaksaa pinkoa. Jaakotus kaarroksessa meni aikaa hurjasti ja silti aika erotuksena voittajaan vain 3sek. 


Oni juoksi joka kerta A:n alla oleviin putkiin. Heheh!! 
Pitäisi varmaan treenailla myös kontakteja :D 
Hätä kuulemma teki kaikenlaista. 
Hellu tiputti 2C-riman, 7-riman ja 13-riman. 


Ulkona sitten Siirille sain (taas) yhden riman alas. 
Oni juoksi taas väärään päähän putkeen. Se vain livahti puomilta suoraan väärän päähän putkeen 5cm tilasta, hahah!!
 


 Hätä tiputti yhden riman ja teki kepit tuplasti.
Hellu taisi tiputtaa myös riman. 

Huonosta tulostasosta kuitenkin oli äärettömän ihana kisata. Muutama tavoite oli laitettava: Onin kontaktit kuntoon ja Siirille lisää kisoja :D
Metsälajeihin taas vaihdan...
Siiri sai 16.7. mejä paikka!! Niitähän valuu ihan urakalla!! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira- ja lapsiperheen auto

Taas se kävi pari viikkoa takaperin! Käytiin autokaupoilla Heikin kanssa. Tai Heikki kävi. Mua ei kiinnosta, kuin takakontti. Kuka nyt koeajoa tarvitsisi tai peruutustutkaa.
Autokauppiaat katsovat aina kieroon, kun kertovat autoista ja kyselevät koeajoa, johon aina totean: riittää kun näytät takakontin.

Tässäpä siis autopäivitys koira- ja lapsiperheelle

Meidän perhe on autojen suurkuluttajia.
Autohan on maailman paskin sijoitus ja me olemme autokauppiaan unelmia. Usein ja aina ostamassa ja uudempaan vaihtamassa.

Vuodessa saamme helposti kulumaan 40 000kilometriä. Paljon maantie- ja kaupunkiajoa, vaikka työmatkat molemmilla alle 15km/suunta. Soratietä, mutaa ja paskaa.
Paljon (isoja) koiria, lapsia, tavaraa, rattaita, marsuja ym. Koiria ei takapenkille ja koirille häkit/veräjät ym. Niistä kertyy siis tarvelistaa autoille.


Mun eka auto oli joskus -2009 iskän ostama Fiat Punto 
Iskäl tais mennä hermot, kun aina oli kinumassa kyytiä tai valitin kuinka en Puu-Käpylästä päässyt mihinkään. Äi…

Tuliko tästä liian hifistelyä??

tämä teksti kirjoitetu täysin omilla mielipiteillä ja ajatuksilla

Agility on muuttunut vuosikymmenen aikana eikä vanhassa agilityssä voi enää olla, pakko mennä eteenpäin ja kulkea valtavirran mukana. Ohjaukset ja tavat ohjata ovat muuttuneet ja koirien esteosaaminen on tullut tärkeäksi osaksi. Oli osaltaan mielenkiintoista seurata agilityn mm-kisoja Turussa ja huomata maiden välisiä eroja. Saksa oli ihan omaa luokkaa ja Suomi jäi agilitymaailman kärjestä.

Heikki siirsi hetkellisesti Hiilin mulle. Hiililtä puuttuu joitakin perustaitoja ja näiden taitojen vahvistaminen on nyt siis mun heiniä.
Rakennettavien koirien myötä, Hiilin lisäksi Ookke, olen käynyt muutamia kertoja ulkopuolisilla kouluttajille. On ollut mielenkiintoista huomata kouluttajien ajatuksista koirien perustaitojen rakentamisesta. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä muiden koirien treenaamista. Miten ihmiset rakentavat kokonaisuutta, jonka ajatuksena on viedä huipulle.


Olen aina ollut sitämieltä, että koiran kouluttami…

Mitäs me sitten?

Tapahtui mielenkiintoisia asioita. Tuli korona ja peruttiin tapahtumat. Kalenteri tyhjeni normaalista arkielämästä, kuten jääkiekosta, mutta niin tyhjeni koiraharrastamisestakin. Todella harmi. Meiltä jäi useat kivat kisat välistä, sillä tämä olisi ollut Sallille ensimmäinen kokonainen kausi. Melkein joka vuosi viimeisten vuosien aikana on ollut rikkonainen pentujen takia. Tälläiselle nyt vain ei voi mitään. 
Koronan takia peruuntui luultavimmin myös meidän kevään näyttelyt, jotka kerkesin ilmoittamaan. Olin laittanut ilmon menemään Saimaalle, Ouluun sekä Hyvinkäälle - ihan vain hyvien tuomareiden takia. Nyt nekin peruuntuivat. 
Stiili teki jonkun etukäteiskarman tähän, sillä pahin pelkoni koiran sairastumisesta kävi eilen perjantai 13.pvä toteen. Stiili sai vatsalaukun kiertymän, joka on hengenvaarallinen tila koiralle. 

Olen aina ollut todella varovainen isojen koirien syömisessä ja sen jälkeen liikkumisessa juuri kyseisen sairauden takia. Tiedän koiria, jotka eivät ole selviytyneet. N…