Siirry pääsisältöön

Onnellisia koiria

" Mistä on onnelliset koirat tehty?

Rakkaudesta, lämmöstä, hellyydestä,
tottelevaisuudesta, käskyistä, arjen rutiineista. 

Treeneistä, vaihtelusta, oikeasta palkkaamisesta,
kisoista, uusien asioiden opettelusta, voittamisesta.

Laadukkaasta ruuasta, raakalihasta, tuoreesta vedestä,
puhtaasta ruokakupista, pihalle pääsystä, pehmeästä pedistä.

Leluista, erityisesti palloista, leikkikavereista,
lajikumppaneista, yhdessä juoksemisesta.

Pehmeästä sohvasta, vapaana juoksesmisesta, metsistä. 
Kaksijalkaisesta, joka rakastaa sinua juuri sellaisenaan kuin olet!"


Olen viimeaikoina tai itseasiassa aika useinkin kuunnellut koiraharrastajien puheita koirista. Surullisen usein kuulen ja näen koiranomistajia, jotka hankkivat uusia koiria, kum vanhat (tai sellaiset joille ei ole käyttöä) eivät toimi tai pelitä toivotulla tavalla. Mä en ymmärrä tälläistä ajattelutapaa.

Luin myös erästä koiraharrastus haastattelua, jossa kysyttiin että saako koirasi tulla sohvalle.... Tää musta on aika pohjanoteeraus kysymys. Musta koiran kuuluu olla ensisijaisesti perheenjäsen. On toki meilläkin perheessä tapa, että jos sohvalla makaa 6 koiraa ja ihminen johonkin väliin haluaa, niin koko jengi liikkuu antaen tilaa. Usein kylläkin käy, että pienet koirat siirtyvät selkänojalle makaamaan ja isot jalkojen juureen. 


Perheeni koirat ovat perheenjäseniä. Onin emän omistajan näin viime kesänä Belgiassa. Tavatessani hän kysyi, että mistä koirasi pitää? Kerroin, että Oni rakastaa juosta kesämökillä aamu 7.00 ilta 10.00 Sinä aikana Oni ui meressä, hyppää laiturilta, juoksee vapaana muiden koirien kanssa ja välillä vain makaa. Kerroin, että Oni rakastaa juosta metsässä, johon Oni pääsee kerran päivässä. Lisäksi Oni käy akupunktiossa ja koirauimalassa uimassa säännöllisesti. Bernadotten suulle levisi leveä hymy. Hän varmaan kilpailukalenteriani  katsoessani oli ajatellut, että sieltä sohvanpohjalta koirani kaivan pari kertaa viikossa treenaaman ja kisaamaan ja that's it. 


Kun on harrastava koira kotona, kuuluu koiran mielestäni elää harrastusten ulkopuolellakin. Meillä koirat pääsevät melkein jokapäivä metsään juoksemaan. Poikkeuksia ovat tällähetkellä päivät, jolloin pimeys tulee liian aikaisin. Kevään lähestyessä iltalenkit ovat päivittäisiä. Pöljät, Salli mukana juoksevat aina nelinkertaisen matkan itseeni verrattuna. Wäinö kulkee arvokkaasti edellä ja kertoo vastaantulijoista ja pikkutytöt Siiri & Hellu pitävät jonoa Wäinön takana. 

Olen huono hierottamaan koiriani. Pyrin käyttämään fyssarilla n. 1-2 kertaa vuodessa, mutta harvemmin koiristani mitään löytyy. Heikkihän on toiselta ammatiltaan fyssari, joten kotonahan tämä homma hoituu. Uiminen on senkin edestä mukavampaa! Kesällä järvet & meret, talvella koirauimalat. 


Koirani treenaavat monipuolisesti. Musta on ihana tehdä lajeja, joista koirat tykkää. Ainahan se kisaaminenkin olis jees, mut mä olen jotenkin siinä aika heikko. Musta esim tokokisat on masentavan tylsiä. Tokoa vain on sikakiva treenailla. Voittaminen mulle ei todellakaan ole tärkeintä. Hienompaa on tehdä hyvä suoritus, josta voin olla tyytyväinen tai voittaa itsensä jännittämisessä. Ja hienointa on nähdä koiran ilo!! 
Mä olen todella paha jännittäjä. Edelleenkin esim Onin kanssa jalat tärisee lähdössä. Hienoa on agilityssä tehdä superhieno ohjaus tai saada 9-vuotiaan Siirin kanssa hyvä aika!! 

Koirien treenauttaminen on ihanaa. Musta on kiva opettaa koiralle uutta. Tosin olen aika lyhytpinnainen, mut kuitenkin se on kivaa. Koiran mielestä treeneihin on ihana mennä ja treeneistä on ihana lähteä. Itsestäni en nyt samaa sanois, mutta jos huonolla mielellä lähden, voin ainakin sanoa, että tiedän mitä treenata seuraavalla kerralla!! Agilityssä mun mielestä asiat menee huonosti jos tekee ekalla kerralla 0-rataa - silloin ei treeneis ollut hirveästi opittavaa.  Jos ekalla kierroksella rimat ropisee, voi seuraavalle kierrokselle parantaa aika paljon!!


Musta olis kamalaa ajatella, et joku koirista lähtis pois sen takia, ettei se ole hyvä jossain. Onhan meillä nytkin Wäinö. Ja mitä tekee Wäinö: tällähetkellä menee juoksuisten tyttöjen kanssa nurkan taakse ulkona hommiin ja tulee ylpeänä sisään. Sit se hyppää sängylle ja alkaa katselee ulos ikkunasta. Siinä se makaa niinkauan, ennenkuin saa a) ruokaa b) haluaa pissalle c) pääsee lenkille d) vaihtaa paikkaa olohuoneen sohvalle. Mä olenkin sanonut, että Wäinö tullut laiskiaisen tavoin Suomeen viettämään siestaa. Ja Wäinö on onnellinen. Ja niin on Oni, Hätä ja Hellukin. Salli on varmasti äärettömän onnellinen luullessaan olevan yksi belgialaisista. Ja Siiri nyt onnellinen onkin - onhan sillä oma tyynykin sängyllä, johon muilla ei ole asiaa, koska itse minä ne siitä pois häädän, koska se on Siirin. 


Teitä kaikkia tasapuolisesti rakastaen. Sanna




 

Kommentit

  1. Olipa ihana juttu. Meillä toimittu aina ihan samoin. Opeteltu jokainen koira erikseen ja meiltä ovat lähteneet ainoastaan koirien taivaaseen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira- ja lapsiperheen auto

Taas se kävi pari viikkoa takaperin! Käytiin autokaupoilla Heikin kanssa. Tai Heikki kävi. Mua ei kiinnosta, kuin takakontti. Kuka nyt koeajoa tarvitsisi tai peruutustutkaa.
Autokauppiaat katsovat aina kieroon, kun kertovat autoista ja kyselevät koeajoa, johon aina totean: riittää kun näytät takakontin.

Tässäpä siis autopäivitys koira- ja lapsiperheelle

Meidän perhe on autojen suurkuluttajia.
Autohan on maailman paskin sijoitus ja me olemme autokauppiaan unelmia. Usein ja aina ostamassa ja uudempaan vaihtamassa.

Vuodessa saamme helposti kulumaan 40 000kilometriä. Paljon maantie- ja kaupunkiajoa, vaikka työmatkat molemmilla alle 15km/suunta. Soratietä, mutaa ja paskaa.
Paljon (isoja) koiria, lapsia, tavaraa, rattaita, marsuja ym. Koiria ei takapenkille ja koirille häkit/veräjät ym. Niistä kertyy siis tarvelistaa autoille.


Mun eka auto oli joskus -2009 iskän ostama Fiat Punto 
Iskäl tais mennä hermot, kun aina oli kinumassa kyytiä tai valitin kuinka en Puu-Käpylästä päässyt mihinkään. Äi…

Tuliko tästä liian hifistelyä??

tämä teksti kirjoitetu täysin omilla mielipiteillä ja ajatuksilla

Agility on muuttunut vuosikymmenen aikana eikä vanhassa agilityssä voi enää olla, pakko mennä eteenpäin ja kulkea valtavirran mukana. Ohjaukset ja tavat ohjata ovat muuttuneet ja koirien esteosaaminen on tullut tärkeäksi osaksi. Oli osaltaan mielenkiintoista seurata agilityn mm-kisoja Turussa ja huomata maiden välisiä eroja. Saksa oli ihan omaa luokkaa ja Suomi jäi agilitymaailman kärjestä.

Heikki siirsi hetkellisesti Hiilin mulle. Hiililtä puuttuu joitakin perustaitoja ja näiden taitojen vahvistaminen on nyt siis mun heiniä.
Rakennettavien koirien myötä, Hiilin lisäksi Ookke, olen käynyt muutamia kertoja ulkopuolisilla kouluttajille. On ollut mielenkiintoista huomata kouluttajien ajatuksista koirien perustaitojen rakentamisesta. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä muiden koirien treenaamista. Miten ihmiset rakentavat kokonaisuutta, jonka ajatuksena on viedä huipulle.


Olen aina ollut sitämieltä, että koiran kouluttami…

Mitäs me sitten?

Tapahtui mielenkiintoisia asioita. Tuli korona ja peruttiin tapahtumat. Kalenteri tyhjeni normaalista arkielämästä, kuten jääkiekosta, mutta niin tyhjeni koiraharrastamisestakin. Todella harmi. Meiltä jäi useat kivat kisat välistä, sillä tämä olisi ollut Sallille ensimmäinen kokonainen kausi. Melkein joka vuosi viimeisten vuosien aikana on ollut rikkonainen pentujen takia. Tälläiselle nyt vain ei voi mitään. 
Koronan takia peruuntui luultavimmin myös meidän kevään näyttelyt, jotka kerkesin ilmoittamaan. Olin laittanut ilmon menemään Saimaalle, Ouluun sekä Hyvinkäälle - ihan vain hyvien tuomareiden takia. Nyt nekin peruuntuivat. 
Stiili teki jonkun etukäteiskarman tähän, sillä pahin pelkoni koiran sairastumisesta kävi eilen perjantai 13.pvä toteen. Stiili sai vatsalaukun kiertymän, joka on hengenvaarallinen tila koiralle. 

Olen aina ollut todella varovainen isojen koirien syömisessä ja sen jälkeen liikkumisessa juuri kyseisen sairauden takia. Tiedän koiria, jotka eivät ole selviytyneet. N…